Eli nyt kirjoittelen koiraharrastamisesta ja lapsista :)
Mulla on iso onni siinä, että mun lapset luontaisesti viihtyy pihalla ja luonnossa.
Tyttöjen ei koskaan ole pakko tulla mukaan, mutta myöskään koskaan tytöt eivät ole kieltäytyneet lähtemästä.
 |
| Torstai aamun tottiksien tsemppi ryhmä |
Siinä missä yhdistetään koiraharrastus ja lapset niin täytyy muistaa, että lapsia ei saa pakottaa harrastamaan. :)
Mulla on alusta asti ollut prioriteettinä, että lasten itse tarvii haluta tulla mukaan, jos tulevat.
Se ei saa olla lapsille pakko pullaa kentän laidalla seisomista, kun äiti harrastaa.
Meillä Veronika rakastaa niin paljon koiria, kuin lapsi vaan voi rakastaa.
Erika ei niin ole koiraihminen. Erika tykkää olla mukana, kun mennään ulkoilemaan.
Jos treenaan vaan omia koiria niin Erika rakastaa kuvaamista.
Siinä missä Veronika opettelee koirien mielensaloja Erika ikuistaa meen retkiä.
Vaikka mulla onkin jo isot tytöt niin, jos otan ne mukaan yhteistreeneihin, niin meillä on säännöt.
Sääntö nro 1
Koiria ja ihmisiä jotka on treeni vuorossa EI häiritä.
Sääntö nro 2
Jos treeni vuorossa oleva koira tulee luokse niin sitä ei huomioida.
Sääntö nro 3
Treenien jälkeen saa kysyä luvan koiran ohjaajalta saako koiraa moikata.
Tiettyjä treenejä on minne en ota tyttöjä mukaan, kuten agility.
Se on niin pitkä aika tytöille vaan olla ja odottaa. Ainakin nyt sisäkaudella.
Agility on myös niin myöhään, että lasten tarvitsee päästä jo tekemään iltapuuhansa ja valmistautua nukkumaan.
Mun pääasiallinen prioriteetti on saada iskettyä omat koiraharrastukset sellasiin väleihin, että tytöt on harrastuksissa tai koulussa. Jos yksin treenaan niin isken treenit tai jäljen joskus jopa niin aikaseen, että isäntä ei ole lähtenyt töihin ja tytöt vasta heräilevät, kun tulen kotiin. Silloin kun suunnittelen treenejä joihin nappaan tytöt mukaan niin koitan pitää huolta, että ne olisivat sellaisessa porukassa tai sellaisessa paikassa, että tytöt viihtyy.
Siinä ei paljon mielentilalla rallatella, jos muksu on naamanutturalla ja saat koko ajan sanoa jotain ja juosta perässä....tarvitsisi koirakin treenata ja sekin riekkuu. Sulla on kiire ja hiki ja tuskatiloja :D
Olisi myös ihan hirveää, jos lapsille tulisi sellainen olo, että koiraharrastaminen menee heidän edelleen.
Mäkin olen osan nuoruuttani välillä kasvanut treenikenttien kyljessä. Täytyy sanoa, että muistan hyvin siellä olleeni. Tosin oliko mulla hauskaa vai ei, niin sitä en muista :D
Mä haluan et tytöt muistaa, että heillä oli hauskaa :)
Niin ja sitten vielä yks juttu! Kaikki ei tykkää sun koiristas ja kaikki ihmiset ei tykkää myös sun lapsistas. Ja suotakoon se heille :D
Seuraavaks mut kyllä kivitetään torilla, mutta on monia ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät vaan pidä noista jokaisen äidin ja isän suurimmista rakkauksista. Mielestäni se täytyy myös ottaa huomioon.
Henkilökohtaisesti harrastan suoraa kysymistä mikäli otan muksun tai muksut mukaan.
Mua ei oo koskaan haitannut, jos joku tuntematon ihminen ei pidä mun koirista tai lapsista.
Ihmisiä on erilaisia. En mäkään tykkää linnuista (muuta kuin kanoista) :D
Jos joku toisi joka kerta treeneihin undulaatteja, jotka lentelis päin mun pläsiä ja pitäis kauheeta meteliä niin en mä kauheasti niistä treeneistä tykkäisi :D (okei, en mä ees tie millasii undulaatit on, koitin vaan heittää jonkun ontuvan vertauksen tähän väliin :P )
Tietenkin lapsia on eri-ikäisiä.
Uhmaikäisille täytyy olla ehkä enemmän aktiviteettiä, kuin isommille.
Vauvat nyt lähinnä nukkuvat tyytyväisen tietämättöminä päikkäreitä tai möllöttävät sylissä :D
Teinit...no jos sen ikäinen vielä haluaa ja jaksaa lähtee mukaan niin hienoa!
Paljon on myös kiinni treeniryhmästä ja kokoon panosta.
Itseäni ei haittaa, eikä ole koskaan haitannut, että lapsia pyörii mukana :)
Tsemppiä teille isät ja äidit, jotka treenaatte ja pyöritätte arkea.
Parhaimmillaan harrastaminen on yhteistä kivaa tekemistä, josta syntyy ihania muistoja <3
🐾
