Hikeä ja lepoa

Mä oon varmaan koko Suomen ainoa ihminen joka ei nauti kun on kuuma :D 

Rakastan kevättä ja syksyä, mutta nyt on ollut todella kuumia ilmoja mikä tarkoittaa että koiratkin vaan makaa sen näkösinä että ei vois vähempää kiinnostaa... Aamulenkillä koirat sentään vielä jaksaa mennä ja touhottaa mutta päivisin on turha edes minilenkkejä enempää kuvitella. Treenaamiset jää iltaan jos siihenkään. Huomenna sataa vettä ja oon niin tyytyväinen!!! 

Oon myös vakaasti päättänyt saada joko auringonlasku tai nousu kuvia mutta aamu ihmisenä arvonkin heräänkö keskellä yötä kun aurinko jo nousee vai valvonko puoleen yöhön asti :) 

Saa tää ajatus kyteä kyllä vielä tovin ennen päätöstä.

Enää lasken päiviä kunnes mun uus kone saapuu kotiin ja saan kaikki kuvat (tilanne tällä hetkellä 554kpl) koneelle. 

Jos en kuvailisi ja tykkäisi siitä niin paljon niin en varmaan konettakaan näin paljon odottaisi. 

Kiran kanssa oon yrittänyt häiriötreenejä mutta tuntuu lähinnä siltä et käyn vaan hakkaamassa päätä seinään... :/ mutta oon varma että tästäkin kuopasta vielä noustaan! Tosin asiaa helpottaisi varmaankin kun koirat ei koittaisi puskien läpi käydä Kiraan kiinni ja muita vastaavia erittäin kivoja pikku tapahtumia joita nyt on sattunut.

Tänään vanhempikin tytär saapuu vihdoin kotiin ja kamera harjoitukset jatkuvat varmaan sitten ensi viikolla :) 

Haaveeni kesän aikana tehtävästä vaellus retkestäkin koputtelee takaraivossa. Kun sais sen vielä toteutumaan! 

Niin ja Vilin kasvattaja kävi pari vkoa sitten kahvilla kun sattui täällä päin olemaan ja Kiran kasvattajan kanssa ollaan puhuttu puhelimessa.

Loppu kesästä olis tarkotus tehdä taas reissu Mouhijärvelle :) 

Diwan puruja haluisin kovasti päästä katsomaan kun ikinä en niitä ole päässyt näkemään vielä. 

Miisan pennun pentutapaamista tarttis päästä kuvailemaan joku kerta. 

Mätsäreitäkin olis heinäkuun lopulla luvassa. 

Vilikin onnistui ekaa kertaa jopa tuhoamaan jotain nimittäin hupparin jonka selässä on belgi teksti. Selkeästi kokee suureksi vääryydeksi ettei mulla oo holsku kledjuja :D :D :D 

Siinä missä Kiran kanssa tällä hetkellä otetaan askel taaksepäin niin Vilin kanssa suunta on eteenpäin ja seuraavaksi taas varmaan toisinpäin :D ei kait... Paljon töitä vaan on taas edessä... Tosin tässä touhussa ei varmaan duuni tule koskaan loppumaan :) 

Tänään treffataan Emmaa ja karvakavereita :) sekä illalla vielä mennään uittamaan koiruleita :)

Juhannus jälkiä

Juhannus on pikku hiljaa lusittu ja kamera on alkanut täyttymään kuvista... 

Torstaina Veronika pääsi ekaa kertaa jäljelle mukaan ja innostui siitä niin paljon! 

Veronikasta tuli hetkessä mun jäljelle perseen potkija ja seuralainen! Jälki menikin tosi kivasti. Tehtiin hyvänmielen tallaukset ja molemmat koirat vetivät jäljelle ihan hulluna!!! Ei tyytyväisempi tauon jälkeen vois olla. Molemmat teki hyvin töitä. Kumpikaan ei lähtenyt jäljeltä. Kira otti kerran häiriötä ja Viliä ei varmaan olisi kiinnostanut vaikka pommi olisi tippunut viereen!!!

Perjantai aamuna heräsin kun Veronika rummutti mun olkapäätä "äiti mennään jo jäljelle". No mehän mentiin. Vilille kylläkin vaan tehtiin jälki nimittäin halusin Kiran olevan tikissä kun lähdettiin Vilman ja koirien kanssa tottistelemaan ja oli hyvä reissu. Veronika oli tietenkin myös mukana. Vili teki tosi kivasti töitä ja oli hienosti aktiivinen ja pysyi mun luona. 

Kiran kanssa seuruusta muutaman treenin täys tauko. Tekee tosi hienoa ja hyvää seuraamista ja sitä on hinkattu niin paljon että huomaa Kiralle tulevan pientä kyllästymistä joten siksi löin sen kylmästi tauolle. Hyvä häiriö treeni Kiralle. 

Vilman saksalaisista sen verran että kiinnitin huomion Diwan teknilliseen suoritukseen ja Diwalla on kyllä täysin tekniikka jäävissä ja vaihdoissa kunnossa. Tykkään Diwan seuraamis tyylistä tosi paljon. Jalat ei hakkaa eritahtia etutassuihin verraten ja perse ei viistota maata vaan meno on aktiivista, tasaista ja tosi luontevan näköistä. Hera on kyllä niin Vilman tuleva kisa koiran alku ja Hera tamppaa nyt jo etutassuja seurauttamisessa joten voi vain kuvitella kuinka hieno seuraaminen Heralle tulevaisuudessa tulee. 

Eli päivä alkoi super hyvin ja oli hyvä jatkaa mahti fiiliksellä juhannusta ja Veronikakin oli ihan onnessaan kun pääsi "harrastelemaan". Illalla tehtiin vielä metsäretki ja Veronikakin pääsi koirien kanssa uimaan :) 

Lauantaina meillä olikin sitten vipinää tontilla. Ensin kyllä lähdettiin meen isän ja Rubyn mukana kalaan. Meillä oli Vimma ja Kira mukana. Veronikaa hiukan harmitti kun olis kissoille halunnut tuoda kalaa mutta tällä kertaa kalat saivatkin ilmaisen aterian. Koirat pääsivät vielä kalareissun jälkeen juoksentelemaan. 

Saavuttiin kotiin niin Jenni saapui poikien kanssa ja Vilma koirien kanssa. Vanhempien koirien kanssa käytiin keräämässä juhannus kimput. Veronikaa vähän jännitti millainen poikaystävä uniin tulee ;) :D viime vuonna mä näin unta güntheristä :D 

Käytiin pennut mukana leikkipuistossa ja tekemässä mega isoja saippuakuplia puistossa.

Koiristakin otettiin juhannus kuvat :D 

Sunnuntai alkoikin samalla setillä kuin perjantai nimittäin silmät avattuani pikku neiti komensi mut jäljelle koirien kanssa :D 

Meil on ollu super kiva ja rentouttava juhannus! Toivottavasti myös teillä kaikilla :) 

Viikon päästä mulla pitäisi olla kone joka tarkoittaa paaaasaljon kuvia blogiin :)

Jussia

Ajattelin toivottaa kaikille hyvät juhannukset ja kertoa, että meillä menee juhannus näillä näkymin auringosta, grillailuista ja ihmisten, sekä koirien kesken elämästä nauttien.

Hyviä uutisia vielä sen verran, että tän tietokoneettomuuden pitäisi viikon kahden sisään korjaantua ja sitten pääsen purkamaan muistikortitkin juhannuksen tiimoilta :) joten varmaan jälkikäteen täytyy muutama ihan kuville omistettu postaus tehdä :) 

Molempien tyttärien synttärit sekä kaikki juhlat alkavat olla takana päin. Vanhempi tytär lähtee taas viikoksi reissuun ja meillä vietetään aikaa koirien sekä Veronikan kera :) 

Meillä on myös yhtä jos toistakin juhannus perinnettä ja toivon että muistikorttiin tila riittää tälle mega kuvaajalle myös koko sen ajan kunnes pääsen uuden läppärin kimppuun. 

Loppuu vihdoin tää kännykällä näpyttely. 

Mulla on yks lähes valimis kirjoitus jonka koitan saada tällä älykkäällä luurilla vielä valmiiksi asti. 

Nää kuvattomat postaukset on mun mielestä jotenkin todella masentavia :D 

Nyt valmistelemaan juhannusta niin saa koko viikonlopun hyvillä mielin vaan olla.

Illalla varmaan "joutuu" kyllä jäljet koirille tallaamaan kun kerran sade on tehnyt tehtävänsä ja nyt oli s täydellinen sauma iskeä koirien nokat maahan ;)

Jep mutta nyt tän erittäin sekavan kirjoituksen myötä hyvää, rauhallista ja rentouttavaa juhannusta IHAN JOKAISELLE :)

Liidon alkeet ohi

Viime viikolla oli agilityn toiseksi viimeinen kerta ja huomaa kyllä et toi on Kiralle todella ominaista, vaikka me ollaankin melkoinen agility parivaljakko :D

Jotenkin heti alun jälkeen Kiran keskittyminen oli vähän jossain hukassa. Totteli kyllä eikä tehnyt mitään mitä ei pitäisi, mutta keskittyminen oli hukassa. Ihmettelin kyllä hiukan, mutta innoissaan Kira kuitenkin oli joten en sen enempää ajatellut asiaa.

Hypyt: ei ongelmaa, oli niitä esteitä useampi (peräkkäin) tai oli se sitten muuri (eli sellainen ns. umpinainen este mistä ei näe läpi) tai pitkä hyppy (eli ei haeta korkeutta vaan pituutta hyppyyn) kaikki onnistuu. Rengas, no taas ensin yritettiin yli sitten vasta läpi :D mutta kuitenkin sujuu. 

Putki jossa se pussi lopussa (en vieläkään tiedä virallista nimeä) niin ei mitään ongelmaa. Kepit no... Kiran vauhtia täytyy  h i d a s t a a  koska muuten siitä tulee hyppy leikkiä :D Kuka nyt mitään keppejä alkaa pujottelemaan kun hyppiminen on niin paljon hauskempaa? 

Sitten se hetki tuli tajusin et Kiralla on hätä (en ole vastuuton harrastaja vaan tehtiin ihan normi lenkki juuri ennen tuntia ja vielä paikan päällä tehtävä lämmittely lenkki) 

siinä kentän ympärillä on sellaset "verkot" jotka on varmaan noin metrin korkuset, joten ei auttanut muu kuin siitä vaan koira yli, itse perässä ja keskelle metikköä, jotta koira pääsee tekemään asiansa. Vain meille voi aina... :D :D :D

No kun neiti oli hoitanut asiansa niin takaisin kentälle ja koira verkon yli ja sitten tietenkin itse naamat verkkoon :D :D :D Emmää tiedä mut ei meen touhuja voi kyllä oikeesti nauramatta kattella :D Mutta vahingon ilo on paras ilo ja itselleen nauraminen on ihan parasta!

No tunti jatkui ja me mentiin ekaa kertaa korkeelle A esteelle. No mietein ensin et hitsit toi on korkea et mahtaako Kira mennä edes sinne ylös asti ja käytin sitten meidän muutenkin käyttämää kiipeä käskyä. Sinne se belgi ampaisi, MUTTA neiti näpsä päätti sitten jäädä sinne ylös haistelemaan estettä ja pyörimään ympyrää. Mä siinä alhaalla ensin ihan paniikissa et nyt se tippuu... hetken jälkeen lähinnä mietein et josko se neiti belgialainen vaivautuisi tulemaan jo alas. Siis Kirasta tää oli lähinnä hauskaa temppuilua esteen päällä. :D 

Jälkikäteen kun taas vähän vaivautui miettimään kotona et milleen meni noin niin kuin omasta mielestä, niin eeeeehkä olisi kannattanut valita jokin toinen sana, koska meillä kiipeeminenhän tarkoittaa että kipeää jonnekin ylös JA pysähtyy kunnes käsken alas... Nimittäin seuraavalla kerralla, kun lähdettiin uudelleen yrittämään niin "kiipee" käskyllä ylös ja "alas" käskyllä alas niin hommahan toimi niin kuin kuuluukin :)

Sitten mentiin juoksemaan ekaa kertaa yhdistettyjä esteitä, siten että oli kolme hyppyä, putki ja taas kolme hyppyä. Ohjaaja eli minä olin hidas, aivan säälittävän liian hidas :D En edes ymmärrä miten voi olla mahdollista että vaikka pingoin minkä jaloistani pääsin niin olin aina väärässä paikassa ja satavuotta myöhässä... :D Mutta kivaa oli ja hiki lensi. Viime minuuteilla alkoi belgi jo hieman väsymään ja kiinnostus lopahtamaan ja samalla tunti jo loppuikin. Noi hyppy esteet on Kiralle selkeästi aika tylsiä kun niissä ei suoranaisesti ole estettä... 

Viimeistä kertaa agiliitoa 

Eilen oli viimeinen alkeiskurssin tunti ja Kira oli todella stressaantunut koko tunnin ajan, mutta syytä ei tarvitse kaukaa etsiä nimittäin maanantaina illalla lenkillä joku musta koira hyökkäsi pihastaan koko purukalusto esillä haukkuen puska-aidan läpi... Omistaja sai koiraansa takajalasta (?) kiinni mutta muuten koko koira oli jo tien puolella vajaan askeleen päässä musta ja kira pakitti sen mitä pääsi ja haukkui ihan hulluna... Pelästyminen oli varmaan molemmille vielä lievä sana ja siitä asti Kira on ollut ihan kireä koko ajan ulkona...

No kuitenkin stressaantumisesta huolimatta Kira hoisi hommat kotiin hienosti kun pääsi tekemään! Tehtiin sellaista rataa ja täytyy sanoa et Kira on oikea ohjus :D itseasiassa en tunnin alkua ohjaaja nimenomaan mainitsi et mun ja Kiran kannattA opetella "kesälomalla" tiettyjä ohjausliikkeitä koska Kira on niin nopea. Rataan kuului ensin rengas, sitten muuri, putki, hyppy este ja pitkä hyppy. Nopea koira + hidas ohjaaja = kaaos :D Kira toimii kyllä hirveen hienosti musta huolimatta kunhan itse en törmäile koiraan! Ja opeteltiin kolme erilaista ohjaustapaa mutta en nyt muista niiden nimiä ja on ihan liian vaikeita alkaa selittää. Loppu tulos oli kuitenkin se että mä hikoilin kuin vanha juoppo ja Kiralla oli kivaa! Rengastakaan ei koitettu hypätä yli kertaakaan :D

Kepeissä Kiraa on pakko h i d a s t a a  tai muuten ei hommassa oo pujottelusta tietoakaan, mutta hidastuen ilman juoksemista se menee ihan hyvin.
Juosten menee sitten taas putket, hyppyesteet ja A-este .

Nyt vikalla kerralla päästiin testailee keinua!
Mä en uskonut että sen keinumisen kanssa tulee mitään ongelmaa koska oon Kiran kanssa kuitenkin temppuillu milloin milläkin alustoilla joten alustan liikkuminen ei oo mikään ongelma. Apuohjaaja halus tulla pitää keinusta kiinni ettei koira pelästy sitä, mutta siinä kävi niin kuin arvasinkin että Kira alkoi väistää sitä apparia.
Vasta kolmannella yrittämisellä saatiin tehdä ilman että joku on laudassa kiinni ja ei koittanut väistää, ei hypätä pois keinusta ei pelännyt kun keinu paukahti maahan mutta palkalla kun keinu palasi ylös ja paukahti niin sitä Kira väisti ja kun pari kertaa näytin mistä ääni tulee niin sen jälkeen sekään ei enää kiinnostanut.

Kaiken kaikkiaan tää agility on ollut vähintäänkin viihdyttävää ja hauskaa.
Sellaista mitä me Kiran kanssa tarvitaan. Paineetonta kivaa tekemistä yhdessä.
Johanna ja Luka on ollut mahtavia agiliito kavereita ja on ollu hienoa niitten kanssa kurssi vetää läpi :)
Ollaan me myös opittu tosi paljon ja oon nähny Kiran ihan erilaisin silmin joka on tullut tarpeeseen sekä osaan luottaa Kiraan vielä enemmän monissa asioissa. Olen todella tyytyväinen että lähdettiin tälle kurssille!

Nyt jää liito vähintään kesälomalle ja muut touhuilut täyttää tämänkin välin ;)

Teknologia ei oo mun ystävä

Joo eli tosiaan en ole mikään teknologian ihmelapsi ja olen suunnattoman iloinen että olen oppinut käyttämään kuvat.fi palvelua ja tätä blogia ja muita sellaisia tässä vuoden sisällä. 

Yleensä minä ja teknologia ollaan hyvinkin nopeasti napit vastakkain niin sanotusti :D

No nyt on teknologia täällä taloudessa tehnyt itsemurhan, nimittäin ensin mun rakas valkoinen läppärini sanoi mulle hyvästit jonka vuoksi jouduin opettelemaan tuon isännän mustan kivikauden aikaisen läppärin käyttöä joka rehellisesti kaikessa yksinkertaisuudessaan sopi mulle melkein paremmin. Selvisi että mun ihana valkoinen ei enää tähän maailmaan palaa ja nyt ollaankin suunniteltu uuden hankkimista kun saadaan synttärit ja muut menot alta pois.

Eilen kun kirjoittelin sellaista musiikki postausta kävikin sitten niin että kesken kirjoittamisen toi jurassicin aikainen kone sammui ihan ilman mitään varoittamista ja iltaan menessä kävi selväksi että sekin laite veti viimeisen henkäisynsä...

Joten nyt olen ilman konetta...

Joka samalla tarkoittaa että pian on kameran muistikortit täynnä ja olen myös ilman kuvia.

Miksi juuri kesällä täytyy viimeisenkin romun tehdä itsemurha??? 

Mikä näitä laitteita oikein vaivaa :/ 

No vihaan kaikessa teknologia inhossani myös tällä puhelimella satuilua mutta yritän pitää tän blogin jotenkin hengissä kunnes saan taas jonkun näköistä konetta tai sen tapaista jolla pääsee taas vauhtiin. Eniten mua nyt noi kuvat tällä hetkellä harmittaa...

Voi olla että ennen uutta konetta käykin niin että mulla on miljoona muistikorttia täynnä kuvia odottamassa ja sen jälkeen mulla meneekin viikko kun puran niitä mun tulevalle koneelleni :D

JA jos mulla tähän mennessä on ollut kirjoitusvirheitä niin odottakaa vaan mitä tän puhelimen kanssa tapahtuu... Tää kuitenkin ennakoiden vaihtelee sanoja ja kirjaimia plus ihan nää mun normi "ajatus käy nopeempaa kuin sormet" virheeni :D 

Reeniä, reeniä, reeniä :)

Nyt se alkoi eli paluu sorvin ääreen ihan kunnolla!

On tää harrastaminen kivaa varsinkin kun on hyviä ja antoisia treenejä takana.

Kiran kanssa on tullut ajoittain näitä häiriö ongelmia. Välillä toivois pääsevänsä belgin pään sisään niin ymmärtäis millanen lukko siellä on, mutta jokaiseen ongelmaan on ratkaisu ja ajan kanssa me päästään tästä yli ja sitten on liikkeetkin jo halussa niin että voidaan suunnata kokeisiin varmoin mielin :)

Me ollaan treenattu aurinkoisena päivänä, rankkasateessa ja pilvisellä ilmalla ja jokainen treeni on ollut antaisa tavalla tai toisella. Kahden koiran treenaamisessa on omat haasteensa mm. oman mielentilan pitäminen korkealla ja hyppääminen osaavasta koirasta aloittelevaan. Mutta se on myös todella antoisaa monellakin tavalla. Kun toisen kanssa ei mennä niin täysin oppikirjan mukaan niin toisen treeni saattaa olla moitteeton ja koen ainakin itse että motivaatio pysyy erilailla tekemisessä.

Sain vihdoin hiukan treeni kuvia ja tosta vanhemmasta neidistä tulee vielä loisto kuvaaja :) Ollaan paljon käyty kuvaamisen ja kameran käytön A,B,C:tä läpi ja tuli kyllä kivoja kuvia... No jos rehellisiä ollaan niin Kuvia tuli 700 :D mutta kyllä sieltä hyviä otoksia löytyi... Valitettavasti Erika ei ehtinyt jäädä Vilin tottiksia kuvailemaan mutta tässä yksistä treeneistä kuva satoa ala Erika. 

Seuraamista

Niin kuin huomaa Kira on alkanut inan edistämään, mutta se ei iso ongelma ole korjata :)

Liikkeelle lähtö

Vähän erilaista seuraamista

Tätä Kira osaa tehdä myös peruuttaen ja perusasentoon pysähtyessä niin kuin viereellä seuruussa ja ollaan myös harjoiteltu maahan menoa siten että itse laskeudun toinen polvi maahan.

Sitten eteentulo tupla hypyllä

Sitten vielä toisesta suunnasta kuvattuna

Muuten eteentuloa

Maasta luoksetulo

Edessä olosta peruuttaen seuraamista vai miten sen sanoisi

Vitsit mikä asento!!!

Pyörimistä...

...ja pelleilyä

Tehtiin me sitten vielä jääviä seisomista, makuussa, istumista... ja kaukoja.

Ainut miinus enään takaraivossa on toi häiriö touhu joka kyllä on pieni piikki lihassa. Uskon vakaasti että ajalla ja kovalla työllä me vielä päästään senkin yli. Kira on kehittynyt todella hienosti ja oon kyllä ylpeä meidän saavutuksista ja erävoitoista. Nyt täytyy muistaa että Kira on "vasta" vuosi 5kk ja puolen vuoden iässä, 3kk välein juokseminen ja juoksujen välissä 1kk seesteistä aikaa takana ja monien vaikeuksien kautta ollaan päästy tähän missä nyt ollaan!!! 

Vili on hieno harrastuskoiran alku mulle. Ja tykkään kyllä sen aktiivisuudesta, sekä tekemisen ilosta!!! Toivottavasti saan pian pentu tottis kuviakin :)

Kaikki treenit ei mene niin kuin elokuvissa, mutta tää koiraharrastus kyllä vie sydämen sekä järjen. Rakkaudesta koira urheiluun ja mun paimeniin :)

Hyvä koira päivä

Tänään oli todella hyvä koira päivä. Nimittäin aamu alkoi molempien ulkoiluttamisella ja ilma oli upea. 

Seuraavaksi lähdettiin Vilin kanssa tottistelemaan, myös Veronika oli mukana.

 Tottistelemaan tulivat myös Hera ja Ansa. Heralle ja Ansalle tehtiin ensin jälki. Mä pyynnöstä heiluin taas kameran kanssa. Taas kerran mulla ei ole kuvia kuin muiden treenaamisesta, mutta oon opettanut tolle Erikalle kameran käytön saloja jos edes jotain kuvia joskus saisi :)

Vili teki tosi kivat tottikset :) Olin tyytyväinen. 

Seura oli ihan huippua ja sai nähdä kaksi muutakin pentu tottista. Kyllä kaikilla se omanlainen tyylinsä on ohjata ja hyvä niin onhan kaikkien koiratkin erilaisia :) Hienoja harrastuskoirien alkuja meillä <3

Palattiin kotiin ja pian lähtikin jo Kira mukaan ja lähdettiin Johannan opastuksella katselemaan Rally Toko touhuja. Huomaa kyllä että Luka on jo vanha taitaja niin hienosti taipuu koira liikkeisiin. Kirakin meni tosi kivasti ja huomasin kuinka hienoja liikkeitä koiran kropan käyttöä ajatellen Rallyssa on. Sovittiin Johannan kanssa että pyritään kerran viikkoon Rallittelemaan koirien kanssa :) Jäi ihan super fiilis! 

Oon kyllä niin tyytyväinen kaikin puolin molempiin karvakamuihini. On ne vaan hienot koirat ja niiden kanssa on kyllä kiva tehdä ja touhuta!

Illan kruunasi koirien kanssa vuoronperään lenkkeily, ulkoilu ja leikkiminen (tietysti pientä malleilua koska treenikuvia ei ole ;)

Vili maastoutui 

Ihana holsku poika

Kiran kanssa tehtiin sitä mistä belgi neiti eniten tykkää :)

Siel se menee :)

Onnellinen belgi

Kaikin puolin siis hyvä koira päivä :)

Kiireet ohi

Vihdoin alkoi arki ja maanantai! 

Tänään tehtiin vaan ja ainoastaan kaikkea kivaa...

Aamu alkoi Kiran kanssa lenkillä ja heilutin kamera kassia kulkiessani.

Jäätiin matkalla tottistelemaan ja päätettin vähän kuvaillakin, kylläkin vasta kotiin paluu matkalla :)

Tää oli vähän liian helppo kun sai niin hyvin seinästä tukea :)

En mä muista ikinä ottaa kapulaa mukaan niin iPhone toimii hyvin kapulana :D

Haluisin kauheesti treeni kuvia meistä mutta hirveen vaikeeta treenata ja kuvata samaan aikaan :D

Kira kotiin ja lähdettiin Vilin kanssa käpyttelemään...

Vilin kanssa ei tottisteltu, koska meillä alkoi seuraavaksi pentu treffit pihassa.

Kaffeet valmiina...

...pennut puuttuu.

Ensin tuli Hera ja Vilma. 

Noissa väliköissä on joku juttu että siellä täytyy aina olla ja painia :D

Aina siellä missä ei pitäisi...tällä kertaa portaissa

Hera on melkonen mimmi

 Sitten saapui Jalo ja Emma

Saksalainen ja Corso

 Jalo rakastaa lapsia ja Erika joutui pentu hyökkäyksen kohteeksi :D

Naiset joi kahvia, lärpättivät ja pennut kohelsivat...

Jossain kohtaa tuli taas väsy ja kaikki kolme ottivat unta palloon meidän parantaessa maailmaa :)

Illalla pakattiin eväät/iltapalat reppuun ja otin tytöt mukaan Kiran kanssa lenkille ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa syödä eväitä ja istua hetki ennen lenkin loppu rutistusta...

Kirakin kävi taas vähän "puhaltelemassa" toivomus kukkia :D

Sitten olikin jo aika lähteä takaisin kotiin ja pikku kaverin kanssa vielä hetkeksi puistoilemaan...

Kyllä mä niin odotan että Vilperikin pääsee meidän mukaan retkeilemään.

Ens kesänä onkin jo sen verran iso että ei jää yhdestäkään reissusta paitsi :)