Niiskutusta ja saikkuilua

Jep.

Eli niin kuin aina silloin tällöin meillä on saikkuillut lähes kaikki. 

Vilillä on rähminyt silmät ja niitä on putsailtu. Meni onneksi ihan niin ohi. Voin kertoa, että tollasseen pienen karvakasan kanssa, kun alat painimaan niin siinä tulee hiki (ja nauru). Vili ei oikein arvostanut.

Tämän lisäksi Vili on jossain telonut tassunsa vereslihalle. Viime sunnuntaina olisi ollut mätsärit joihin oltaisiin menty Vilperin kanssa, mutta se nyt menikin sitten ohi.

Myös me ihmiset ollaan ja ollaan oltu todella kipeinä. Viime vk meni levätessä jokaisen mahdollisen välin ja tässä taloudessa äiti hoisi vaan kaiken pakollisen. Kun taudista oli toivuttu niin puolenvuoden tauon jälkeen tuli hommattua vielä itseaiheutettu huono olo (kyllä ihminen on idiootti kun itsensä kipeäksi tekee :D)

Kyllä harmittaa. Oon koko ajan kädet ristissä että syksystä tulisi pitkä ja lämmin niin saataisiin tallailla jälkiä vielä pitkään tämän vuoden puolella.

Nähtiin me silti viikonloppuna Hilmaa ja Jaloa.

Pidettiin myös pentutreffit joihin osallistuivat Jalo ja Hera... Vili jalkansa vuoksi joutui jättäytymään pois ja Kira paikkasi Viliä pentutreffeillä :D

Kuvia ei nyt ole tarjota nimittäin myös kamera on ollut saikulla. Sen sijaan tässä teille muutama iPhonen kätköistä kaivettu video :)

 Vilin uima-allas :)

Vauva Vili

Tää on ihan perus Viliä :D

Kira ja Blondi

Meen lenkki höntsäilyä.

HUOM! Maailman epäjohdonmukaisin ohjaus, mutta koira ennakoi joten lopputulos oli kuitenkin se mitä piti :D

 :)

Koiran täytyy pitää vapaata

Meillä ainakin välillä koirien vaan yksinkertaisesti täytyy tyhjentää päätään ja koirien kuuluu välillä pitää vapaata (mun mielestä)

Meillä on päässy koirat toteuttamaan itseään Vilman paimenten kanssa (treenailujen lomassa) ja se näyttää mm. tältä :)

Hera

Hera ja Vili

Uljas D

Hera

Kira ja Vili

Kira the temppukoira :D

Hera

Hera ja Kira

Ryhmä rämä

Tää oli myös eka kerta kun meen paimenet oli yhdessä koirapuistossa juoksentelemassa ja meni ihan super hienosti :) Kukaan ei rähissy eikä rypyttänyt eikä hermoillut! Oli tosi rentouttavaa ja leppoisaa. 

Ollaan myös tehty niin, kun ollaan käyty koirien kanssa että Diwa ja Vili on päässeet yhdessä ja sen jälkeen Hera ja Kira ja tää systeemi on ollut ihan paras! Diwasta on pitkästä aikaa kuoriutunut oikeen leikkijä ja on saanut nauranut Diwaa kun se on oikein ottanut elämästä ilon irti. 

Käytiin mm. metsässä lenkkeilemässä :)

Vili ja Diwa :)

Käytiin myös koirarannalla :)

Vilma oli ottanut salakuvan :D

Tämän näköisiä vapaa päiviä meillä on jaksaa taas paimenetkin paremmin ahkeroida, kun pää on välillä nollattu

:)

Ahkerana eteenpäin

Voin hyvin mielin sanoo että nyt ollaan ahkeroitu ja ollaan saatu taas isompi vaihde päälle!

Mitä me sitten ollaan tehty?

Me ollaan iltaruualla reenailtu mm. pientä esine ilmaisua tai etsintää tai mitä nyt sitten onkaan. Isäntäkin on autellut mua :)

Oon pitänyt ihan puhtaita "leikitys"treenejä.

Ollaan käyty Vilin kanssa jäljellä ja tarkoituksena käydä nyt niin kauan kuin mahd niin sellaisina "jaksoina"

Vili on erittäin innokas jälkikaveri. Vähän tuppaa pojalla olemaan kiire. Nyt viimisimmällä kerralla Vili koitti alkaa tekemään töitä silmillään. 

Päätin tossa joku aamu, että hitto mä vien Kirankin jäljelle! Katotaan nyt mitä siitä tulee... Ajattelin, että jollei homma pelitä niin kylmästi katsotaaan ensi keväänä uudelleen miltä näyttää.
Kira oli kyllä sen aamun yllättäjä! Siis Kira tarkasti JOKAISEN askeleen. Teki nenällään töitä ja oli todella tarkka! Kertaakaan ei nostellut päätään, eikä meinannut edes lähteä jäljeltä! Viimiseen pisteeseen asti Kira keskittyi ja oli kiinnostunut ja mä olin ihan täysin monttu auki :D
Olin niin tyytyväinen belgineitiin!

Me ollaan tehty Kiran kanssa häiriötottiksiakin keskustan lieppeillä.

Me ollaan reenailtu tuttujen kanssa ja keskenämme ja ohjatusti.

Me ollaan nyt käyty kerran molempien koirien kanssa Kirsi Petäjämäen treeniryhmässä WauPet:isssä.
Kiitos Kirsin mä oon päässy näissä jälkitouhuissakin uudelle levelille.

Ensin käytiin Vilin kanssa ja sanotaanko, vaikka näin että ne tottikset meni niin päin persettä kuin vain olla ja voi :D Viliä kiinnosti ihan kaikki muu paitsi minä. Mä en tienny olisinko itkenyt vai nauranut. No ainakaan odotukset ei ole ens kerralla suuret kun me saavutaan paikalle :D

Sitten käytiin Kiran kanssa ja mä jännitin niin paljon kuin vaan voi ja oma toimintakyky tuntu olevan miinuksella. Mä tiesin ja kuuntelin mitä mulle puhutaan mutta A ja B ei vaan taas yhdistynyt.
Loppuviimeksi Kira lähti mun luota eikä tullut kutsulla takasin (3 kertaa) ja tää on taas sarjassamme "mun koira ei oo koskaan eikä ikinä" ja Kirsi huus et lähde vaan kävelee pois. Mä oikeesti jossain kohtaa luulin et mä kävelen kotiin asti ilman koiraa :D :D :D kun me sitten tultiin takaisin niin mä nauroin niin paljon et vedet lensi silmistä. Siis mä itkin ja nauroin samaan aikaan :D Mä en oo ikinä koskaan nauranu niin paljoa tottiksissa kuin nyt (joo siis nauroivat muutkin) siis mä repesin ihan totaalisen täysin. Se tilanne... voi luoja. Kirsi vaan totes et katso nyt kuinka iloinen ja rentoutunut sun koiras on :D Itseasiassa nyt aamullakin oon vielä ihan puulla päähän lyöty :D

Kirsi kyllä löi muutenkin pakat sekaisin näissä tottiksissa ihan täysin ja "kotiläksyjäkin" löytyy vaikka kuinka ja paljon... no hyvä tästä tulee.

Terkuin Henkku ja jänis kevennykset :D

Kuvia kaunottaresta ja kulkurista

Pari pv sitten ymmärsin kamerani mielenelämää sen verran että pienellä hiellä ja hampaiden kiristelyllä onnistuin tekemään jotain (???) ja asetukset eivät enää pompi miten sattuu joten äkkiä testaamaan olenko minä tekniikan ihmelapsi onnistunut tekemään jotain oikein... :)

<3