Voin hyvin mielin sanoo että nyt ollaan ahkeroitu ja ollaan saatu taas isompi vaihde päälle!
Mitä me sitten ollaan tehty?
Me ollaan iltaruualla reenailtu mm. pientä esine ilmaisua tai etsintää tai mitä nyt sitten onkaan. Isäntäkin on autellut mua :)
Oon pitänyt ihan puhtaita "leikitys"treenejä.
Ollaan käyty Vilin kanssa jäljellä ja tarkoituksena käydä nyt niin kauan kuin mahd niin sellaisina "jaksoina"
Vili on erittäin innokas jälkikaveri. Vähän tuppaa pojalla olemaan kiire. Nyt viimisimmällä kerralla Vili koitti alkaa tekemään töitä silmillään.
Päätin tossa joku aamu, että hitto mä vien Kirankin jäljelle! Katotaan nyt mitä siitä tulee... Ajattelin, että jollei homma pelitä niin kylmästi katsotaaan ensi keväänä uudelleen miltä näyttää.
Kira oli kyllä sen aamun yllättäjä! Siis Kira tarkasti JOKAISEN askeleen. Teki nenällään töitä ja oli todella tarkka! Kertaakaan ei nostellut päätään, eikä meinannut edes lähteä jäljeltä! Viimiseen pisteeseen asti Kira keskittyi ja oli kiinnostunut ja mä olin ihan täysin monttu auki :D
Olin niin tyytyväinen belgineitiin!
Me ollaan tehty Kiran kanssa häiriötottiksiakin keskustan lieppeillä.
Me ollaan reenailtu tuttujen kanssa ja keskenämme ja ohjatusti.
Me ollaan nyt käyty kerran molempien koirien kanssa Kirsi Petäjämäen treeniryhmässä WauPet:isssä.
Kiitos Kirsin mä oon päässy näissä jälkitouhuissakin uudelle levelille.
Ensin käytiin Vilin kanssa ja sanotaanko, vaikka näin että ne tottikset meni niin päin persettä kuin vain olla ja voi :D Viliä kiinnosti ihan kaikki muu paitsi minä. Mä en tienny olisinko itkenyt vai nauranut. No ainakaan odotukset ei ole ens kerralla suuret kun me saavutaan paikalle :D
Sitten käytiin Kiran kanssa ja mä jännitin niin paljon kuin vaan voi ja oma toimintakyky tuntu olevan miinuksella. Mä tiesin ja kuuntelin mitä mulle puhutaan mutta A ja B ei vaan taas yhdistynyt.
Loppuviimeksi Kira lähti mun luota eikä tullut kutsulla takasin (3 kertaa) ja tää on taas sarjassamme "mun koira ei oo koskaan eikä ikinä" ja Kirsi huus et lähde vaan kävelee pois. Mä oikeesti jossain kohtaa luulin et mä kävelen kotiin asti ilman koiraa :D :D :D kun me sitten tultiin takaisin niin mä nauroin niin paljon et vedet lensi silmistä. Siis mä itkin ja nauroin samaan aikaan :D Mä en oo ikinä koskaan nauranu niin paljoa tottiksissa kuin nyt (joo siis nauroivat muutkin) siis mä repesin ihan totaalisen täysin. Se tilanne... voi luoja. Kirsi vaan totes et katso nyt kuinka iloinen ja rentoutunut sun koiras on :D Itseasiassa nyt aamullakin oon vielä ihan puulla päähän lyöty :D
Kirsi kyllä löi muutenkin pakat sekaisin näissä tottiksissa ihan täysin ja "kotiläksyjäkin" löytyy vaikka kuinka ja paljon... no hyvä tästä tulee.
Terkuin Henkku ja jänis kevennykset :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti