Pari päivää sitten Tätskän muru saapui ensi kertaa tänne kylään.
Jännitin aika paljon tota Viliä, mutta ihan turhaan.
Vilperillä heräs oikein isänvaistot ja rakastu poikaan ikihyväksi.
Vähän turhankin kun poitsu hiukankin inisi niin Vili oli ihan ressaantunut et tehkää nyt ihmiset jotain :D
Paljoa ei tää pikkukäärö kyllä turhia inahtele.
Hän on hyvin tyytyväinen elämäänsä :)
Vili hukkasi vauvan :D
Oon kyllä tosi yllättynyt ja ylpeä meen ADHD holsku kakarasta <3
Jos Vililtä olisi kysytty niin hän olisi varmaan ottanut poitsun tänne asumaan :)
Kira nyt oli oma ihana itsensä. Kira oli rauhallinen ja Kiran liikkeet vauvan lähistöllä oli rauhallisen harkittuja. Kira on kyllä niin ihana lasten ja vauvojen ja taaperoiden ja vanhusten kanssa.
Mä silti jo etukäteen tiesinkin sen, vaikka ensimmäinen näin pieni vauva onkin kyseessä, koska Kira <3
Vierailu meni paremmin kuin hyvin ja Blondikin kävi puskemassa vauvan läpi eli kisukin hyväksyi poitsun heti laumaan. Mahtaako poitsu ollakin jo syntyessään koirakuiskaaja :D Ainakaan ilman elukoita elämässä ei tarvitse kasvaa :) :) :)
Koira on ihmisen paras ystävä, joten eikö silloin ystävänpäivä ole joka päivä? :)
No tässä on jonkun näkönen tiivistelmä meidän ystävänpäivän sisältävästä viikosta!
Maanantaina ja perjantaina treffattiin Emmaa, Hilmaa ja Jaloa.
Maanantaina sää oli mitä ihanin, perjantaina ei niinkään. Seura kuitenkin on ihan A luokkaa.
Ryhmittymällä Kira + Jalo ja Hilma + Vili lenkit menee oikein super hienosti <3
Aina yhtä iloinen Kira
Corson poika Jalo <3
Vauhdin huumaa
Neiti keppi hullu <3
Tiistaina (virallisena ystävänpäivänä) kävin koirien kanssa nauttimassa ihan näiden yksilöiden parhaista puolista, eli käytin molemmat koko päivän yksittäin lenkeillä.
Nyt saa jo auringonlaskuakin fiilistellä.
Mulla alkoi kuvaus into kohota, joten maanantaina laitoinkin ryhmiin viestiä, että ysin jälkeen tiistaina voisin "liukuhihna" kuvailla halukkaitten koiria ja tässä muutama otos:
Keskiviikkona reenailtiin WauPetin kanssa ja nyt oikealla asenteella Kiran kanssa treenit sujuivat niin hienosti. Tää sama vire itsellä päällä niin tästä tulee vielä parempi kuin hyvä!!!
Vilin kanssa otettiin häiriö treeniä ja leikkimistä ja sekään ei ollut ihan tuhoon tuomittua touhua :D
Kuva Pauliina Mäkelä
Torstaina huutelin Hauskaa Höntsäilyä ryhmässä treeni seuraa ja Johanna lähti Lukan kanssa meidän seuraksi.
Kävin nappaamassa Diwan mukaan ja vedin kolmelle koiralle tottikset :D
Kiran kanssa koitin vääntää Rallya. Siitä ei tullut hevonhel....kään ja Vilin kanssa otettiin vähän häiriötä ja leikkimistä menttaliteetilla hiljaa hyvä tulee. Diwan kanssa oli ihan vaan höntsäilyä ja kapulanpitoa :)
Perjantai illalla taas agiliidettiin.
Mukana kaikki maat (eli Diwa Vili ja Kira).
Vili on kyllä melkoisesti yllättänyt mut, kuinka kivasti se oikeesti tekee tuolla MUN kanssa. Tulee luokse ja meen yhteistyö oikeesti, jopa pelittää <3
Mä kompastelin ohjaustekniikassa pahasti. Diwalla oli ekaa kertaa rengas edessä ja noh :D
Meillä alkaa nyt kova ohjaajan koulutus kotona :D Jos vaikka sen saksalaisen kanssa hinkkais ensin ilman koiraa ja sitten vasta koiran kanssa niin ehkä joskus oppis senkin :D
Tytöillä alkoi hiihtoloma ja Erika lähti viikoksi isänsä kanssa Lappiin laskettelemaan ja Mummu varasti Veronikan viikonlopuksi. Onneksi on koirat muutenhan täällä hiljaisuudessa tulis hulluksi :D
Koko viikko on vietetty pitkälti ystävien ja kavereiden ja perheen seurassa...
Oon myös fiilistellyt sitä, että tasan kaksi vuotta sitten seitsemän vuoden odottamisen jälkeen haettiin Kira Virolahdelta ja siitä tää kaikki sitten lähtikin <3
En kyllä muista edes millaista oli elämä ilman koiraa... :D
Oon tietysti ihan joka välissä käynyt pussailemassa elämän pientä ihmettä, eli tädin pikku silmäterää.
Ens viikolla pitäs koirien tavata ekan kerran vauveli, mutta siitä lisää myöhemmin :)
On kyllä sellanen liitokärpänen päässyt purasee, että yks vklopun kohokohdista on päästä sekoilemaan treeneihin.
Viime viikolla oli mukana hollantilainen, belgialainen ja saksalainen :D
Kukaan ei koskaan muista mikä kenenkin nimi on, joten sanon aina mitkä maat mulla on mukana :P
Odotan kyllä, että Vilma pääsee mukaan, nimittäin Diwalle alkaa tulla vauhtia sen verran, että "mukavan Henkku tädin" hallinta alkaa vähän rakoilemaan :D
Kirallakin alkaa ihan kevyesti olemaan vauhtia tassuissa niin aika koetuksella on meikäläisen kunto, joka ei nyt ihan priimaa ole. Kunto kuurille siis ja heti.
Tässä vähän pätkää viime viikon liitämisestä:
Tällä vklla käytiin Rallyssa, jossa oli nyt kyllä niin paljon häiriötä!
Siellä oli liikkeen puolella joku kunnon rähinä menossa, mutta hyvin Kira keräsi sitten itsensä.
Kiran on selkeesti paljon helpompi olla häiriössä kun saa tehdä jotain saati, että tönötetään vaan.
Rallyssa onkin seuraavaksi parin viikon tauko ja ihan syytä olis hiukan harrastaa kotitreenaamista sillä välin :D
Waupetin treeneissä huomasi kyllä, että ei oltu kauheesti reenailtu niitä mitä piti.
Mul on yks idea tohon liikkeestä maahan menoon jota ajattelin koittaa.
Saatiin myös loistava vinkki täyskäännökseen!!!
Huomasin myös kaukokäskyissä omia virheitä niin toivotaan, että ne korjaamalla saisi myös liikkeen taas pelittämään.
Kotona ollaan vähän, jotain koitettu. Ulkona on ollut sen verran pakkasta, etten kauheasti ole viittinyt sinne mennä treenaamaan. (Tekosyitäkö?)
Perjantaina olikin jännä päivä nimittäin Vilma sai vauvan ja musta tuli vihdoin täti.
Agiliito porukoille tarjosinkin karkkeja. Uljas D jäi kotiin valmistautumaan uuteen rooliinsa.
Belgi ja hollantilainen oli siis mukana.
En tiedä johtuiko mun hieman onnellisen sekaisesta mielentilasta, mutta
Kira otti ja lähti ennen aikojaan ihan kiitettävän usein.
Ei homma ihan pelittänyt varsinkaan mulla. Vauhtia alkaa olemaan niin paljon että tuntuu että mulle huudetaan jatkuvasti että juokse juokse juokse.
Täytyy esteen takaa hyppyä reenata paljon lisää ja alkaa sitä nyt reenaamaan.
Belgineiti on kyllä ihan liito koira, mutta eilen ei ollut vaan meidän pv.
Vili oli oma hulvaton itsensä, mutta saatiin me muutama onnistuminenkin. Itsellä oli ajatukset jossain ihan muualla... jos ensi viikkoon mennessä jo olis ajatukset kasassa ja parempi aksa kerta luvassa :D
Ei se aina mee vaan niin kuin elokuvissa :D
(yleensä ei koskaan :D :D :D )
Näitä videoita on varmaan aika hulvatonta katsoa vuosien päästä :D
Jossain kohtaa ajattelin kasata sellaisen "milleen meni omasta mielestä" pätkän kaikesta materiaalista niin tulee muitakin kuin onnistuneita otoksia. Ei se meinaan aina oo niin helppoa miltä vaikuttaa :D
Kirjotinkin jo mitä tämän vuoden ostoslista pitää sisällään.
Ostoslista lyheni ainakin hiukan jo, nimittäin kävin shoppailemassa yksi päivä Mustissa ja Mirrissä
Mukaan lähti:
Kunnon flexi.
Näillä kokeiluilla oon ainakin todella tyytyväinen ostokseeni!
Sitten kynsisakset, joita mulle suositeltiin.
Kynsisaksista en oo oikein vielä varma oliko 👍 vai 👎 ostos.
Sakset ei ihan sopinut käteen niin kuin edelliset ja tuntui jotenkin hankalemmalta nähdä mistä napsasee. Kuitenkin annan saksille vielä mahdollisuuden :D
Meillä on joka sunnuntai kynsien leikkuu pv, joten katsellaan vielä tovi lähteekö eteenpäin lahjoituksena vai jääkö kotiin.
Viimisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä KARSTA.
Toi karsta oli ihan päällikkö ostos!
Lähti vililtä persvillat ja tuli käytyä molemmat koirat läpi ja tuli mietittyä, että miksi hemmetissä en oo voinu jo aikasempaa tollasta hommata?
Loistava ostos kaikin puolin!
Suosittelen todella lämpimästi karstaa, sekä flexiä, jotka näkyvät kuvassa.
Muutaman jutun saa jo vetää listasta yli, joten ehkä tää tästä :)
Meillä oli pitkästä aikaa eilen meidän perheelle yksi tärkeä ihminen kylässä.
Tytöt aamusta asti harjoittelivat tanssi esitystä vierastamme varten.
Mua jännitti aika paljon, kun Vili ei vielä ole tätä vierasta tavannut.
Kun ystävämme saapui niin Viliä pelotti aluksi todella paljon. Korkeat ja kovat äänet.
Nopeat liikkeet ja pyörätuoli.
Kira on pienestä pitäen nähnyt ystäväämme paljon ja ollut aina todellinen ihmisen paras ystävä hänelle.
Kira on aina malttanut olla silitettävänä ja rapsutettavana. Ylipäätään vierellä :)
Vili haukahteli, säpsyili ja ulvahteli... Kävi haistelemassa ja vähän putsaamassa pyörätuolia. Hetken kun aikaa meni niin Vili jo teki ystävämme kanssa tuttavuutta.
Loppu viimeksi Viliä sai jo toppuutella, kun niin monta kertaa oli jo hypännyt sohvalle ja sitä kautta pussailemaan...Myös silittää Vili antoi hienosti.
Blondikin kävi ystäväämme moikkaamassa. Blondikin antaa silittää ja on vierellä, mutta ei hyppää syliin, eikä pelästy käden nopeaa liikettä.
Kaikin puolin vierailu oli mukava ja päivästä jäi hyvä mieli, niin kuin aina.
Tänään oon ottanut projektiksi Ekin. :D
Eki on antanut pieniä vivahteita siihen suuntaa että voisi Viliä treenata joten pistän Ekin tekemään tänään tottiksia :D
Katsotaan mitä siitä tulee (mikäli edes onnistun ;P ) :D
