Meillä oli pitkästä aikaa eilen meidän perheelle yksi tärkeä ihminen kylässä.
Tytöt aamusta asti harjoittelivat tanssi esitystä vierastamme varten.
Mua jännitti aika paljon, kun Vili ei vielä ole tätä vierasta tavannut.
Kun ystävämme saapui niin Viliä pelotti aluksi todella paljon. Korkeat ja kovat äänet.
Nopeat liikkeet ja pyörätuoli.
Kira on pienestä pitäen nähnyt ystäväämme paljon ja ollut aina todellinen ihmisen paras ystävä hänelle.
Kira on aina malttanut olla silitettävänä ja rapsutettavana. Ylipäätään vierellä :)
Vili haukahteli, säpsyili ja ulvahteli... Kävi haistelemassa ja vähän putsaamassa pyörätuolia. Hetken kun aikaa meni niin Vili jo teki ystävämme kanssa tuttavuutta.
Loppu viimeksi Viliä sai jo toppuutella, kun niin monta kertaa oli jo hypännyt sohvalle ja sitä kautta pussailemaan...Myös silittää Vili antoi hienosti.
Blondikin kävi ystäväämme moikkaamassa. Blondikin antaa silittää ja on vierellä, mutta ei hyppää syliin, eikä pelästy käden nopeaa liikettä.
Kaikin puolin vierailu oli mukava ja päivästä jäi hyvä mieli, niin kuin aina.
Tänään oon ottanut projektiksi Ekin. :D
Eki on antanut pieniä vivahteita siihen suuntaa että voisi Viliä treenata joten pistän Ekin tekemään tänään tottiksia :D
Katsotaan mitä siitä tulee (mikäli edes onnistun ;P ) :D
🐾
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti