WeCa: Match Show
27.6.2016
Länsi-Porin koululla klo 17
Tuomareina:
Isot pennut Ninni Uusitalo (kennel Burning Red's)
Isot aikuiset Johanna Andsten (kennel Baxtaff)
---
Kyllä minä täysin seinähullu ihminen lähdin mätsäreihin molempien(!!!) koirieni kanssa!
Tällä kertaa pennun kanssa mä harjottelinkin (kaks kertaa :D ). Fiilis aamulla:
Muistoksi muiden joukkoon :D
Mä en oo ikinä mitenkään super järjestelmällisesti hoitanu alkuvalmisteluja mätsäreihin. Harjaus ja kynsien leikkuu kuuluu ihan viikottaiseen arkeen joten rokotuspassit laukkuun koirat mukaan. Vettä täytyi varata PALJON niin ja tietty nameja!
Lapsi ja koira kehää ei ollut joten lapset jäivät kotiin.
Mukana sen sijaan olivat Emma ja Krisse Jalon kanssa. Kiitos Krissen, että tuli mukaan niin sain tosiaan molemmat koirat mätsäreihin. Ilman extra käsiä toinen olisi jäänyt kotiin.
Tavoitteena Vilin kanssa oli että käyttäytyisi edes jollain tapaa ja etten kompastu Viliin.
Kiran kanssa puhtaasti mentiin katsomaan miten homma sujuu.
Kaikki kehät pyöri yhtä aikaa joten mä juoksin pennuissa, vaihtamaan Kiraan ja juoksin aikuisissa ja vaihtamaan Viliin ja juoksin pennuissa jne jne :D :D :D Ihan hyvin se silti oli aikataulutettu että ei jouduttu toisessa kehässä odottamaan kun juoksin toisessa. Tosin itselle se oli vähän sellasta arpomista kumpaan menen seuraavaksi ja kumman koiran käteeni nappaan. ONNEKSI Krisse oli siinä apukätenä!
Tuttujakin nähtiin ja pikku Aussin pennustakin oli kasvanut jo iso poika!
Ja Collienkin näin vilaukselta. Muutama tuttu oli tullut ihan katselemaan ja osalle ehdein vaan vilkuttaa kehän toiselle puolelle. Sen verran kiirettä piti että täytyi kyllä pistää täys fokus koko juttuun eikä paljon ehtinyt olla sosiaalinen.
Kira ei ikinä oo ollu mikään super innostunut mätsärikoira, mutta aina on juossut kivan näköisesti ja seissyt kehässä. Muistaakseni kerran on nojannut muhun oikein kunnolla kun on hampaita tarkastettu.
No Kira oli sen verran stressaantunut, kun koko ajan meni koiria takaa, että oli parempi olla päästämättä ketään naamalle, ettei Kiralle tule asiaa (näin nimittäin kävi pari kertaa). Kira oli ihan ok kun ketään ei käynyt iholla. Kehässä Kira oli kuin peura ajovaloissa ja seisottaminen meni lähes mahdottomaksi nimittäin aina kun jokin liikahti takana Kira pyörähti ympäri. tuomari käveli katsomassa takana olevaa koiraa Kira pyörähti ympäri ja jos Kira seisoi suorassa niin pää oli kääntyneenä taaksepäin. Namit ei kelvannut niin kuin Kiralle ei yleensäkään (sama pennusta asti) jos on stressaantunut. Ensimmäinen juoksu kierros niin jouduin kolme kertaa lyömään liinat kiinni nimittäin Kira ampaisi täysillä juoksuun ja tunsin vaan nahkaisenhihnan uppoavan käteen. (Kyllä...se sattuu) Kira kaikessa keveydessään on kyllä melko vahva uskokaa pois.
Mutta toinen kierros meni jo ihan hiukan vähän inan paremmin tosin mun haukkari teki 110% töitä että sain Kira pidettyä vierellä. Pysähdettyä alkoi se pyöriminen ja säpsiminen ja koitin vaan rauhoitella Kiraa. Joka ei kyllä kuullut eikä nähnyt mitää. Kaikki kanavat oli samaa aikaa päällä pää hyrräsi joka suuntaan.
Sininen ja kehästä ulos. No tässä kohtaa näin jo että nyt jää Kiran kehäjuoksut pitkälle tauolle ja sen sijaan Kira tulee mukaan ihan vaan hengailemaan tästä lähin. Totutellaan vaan ihan siihen hälinään, mikäli apukäsiä on tarjolla.
Vielä kerran kuitenkin täytyi kehään mennä ja seisominen meni samalla tavalla, kuin edellä mainitut ja juokseminen sujui taas hieman edellisiä kertoja paremmin.
Mä en mennessä, enkä paikan päällä, enkä kotonakaan stressannut enkä ollut hermostunut enkä jännittänyt Kiraa, koska ainut meen tavoite oli käydä katsomassa mitä Kiran kanssa tapahtuu ja nyt sen sitten näki. Nyt sitten tiedän ainakin missä tämänkin asian suhteen ollaan ja miten tästä jatketaan :) Kira on silti mulle aina mun oma pikku kauneuskuningatar <3
Tuomari oli sen vähän mitä me sitä nähtiin niin ihan mukava. Ymmärtäväinen eikä jäänyt Kiraa väkisin vääntämään, katsoi hampaat sun muut ja oli rauhallinen.
Sitten taas mun oma pikku hollanninpoika yllätti mut ihan täysin <3 Vili oli oikein mallioppilas :) Vili juoksi niin hienosti, että olin ihan superylpeä. Ei välittänyt mistään ja keskittyi hienosti! Tuomarin otti super hienosti vastaan ja antoi katsoa ja kopeloida. Handlaaminen oli oikeasti kivaa ja kehässäkin (siis kyllä MINÄ!?) viihdyin!
Tuomari oli todella tarkka rakenteellisista seikoista ja Vili sai ihan uskomattoman paljon kehuja ulkomuodosta liikkumiseen. Olin ihan puulla päähän lyöty! Jäi kyllä niin super hyvä fiilis! Parina meillä oli Akita ja meitä juoksutettiinkin muutamia kertoja ylimäärästä kun tuomarin oli niin super vaikea päättää. Akitalla oli jo kokemustakin samoin kuin ikää huomattavasti enemmän, mutta meidän esitys ei kyllä paremmin olisi voinut sujua!!!
Lopulta tuomari seisoi ja pohti pitkän ajan ja sanoi että tällä kerralla on sellainen juttu että värillä ei ole tässä kohtaa väliä ja saatiin sininen. Olin niin iloinen ja ylpeä mun pikku pojasta ja meidän ekasta kehä käynnistä!
Tokalla kerralla oltiin jo top vitosessa kun Kira alkoi kiljumaan kehän laidalla ja Vili vastasi kutsuun mikä oli kyllä tosi harmi :( Muuta ryppyä ei koko kehässä olossa ollut paitsi nää hetkelliset asiat Kiralle. Tässä kohtaa multa vielä loppui NAMIT ja viiminen kierros ja seisotus meni ilman palkkoja mikä tuli niin huonoon väliin.
Tuomari oli muutenkin kaikin puolin ihan super! Mulle jäi tosi hyvä fiilis näistä mätsäreistä.
Jaloakaan ei voi muuta kuin kehua! Hienosti meni corson pentu kehässä ja näytti todella hienolta sekä koira että meno! Emma ja Krissekin olivat hymyssä suin ja tyytyväisiä päivään! Hyvä Jalo!!!
Kaikinpuolin oli hyvä ja opettavainen reissu eikä jäänyt mitään surkuteltavaa tai sen puolin tarvinnut itsellekään nauraa kun kotiin pääsi. Kiran tän hetkinen tilanne kyllä harmittaa aika paljon, mutta tästäkin suunta on vaan ylöspäin!
:)
