Säätöjä ja säätämistä

Niinkuin otsikosta voi päätellä oon ahkeraan testaillut uusia säätöjä kamerassa.

Tässä olisi loppu tulosta nähtäväksi:

Kira

Mäen päällä

Tästä (alemmasta) kuvasta näkee hyvin miten hienosti Kiralle on tullut turkkia ja alkaa jo hieman lihasmassa kertymään teini belgillä, joten hyvästi katukoira look ja tervetuloa tervu.

Yksi pakollinen kikkailu belfie :D

Kiran kanssa rämpiessä löysin taas yhden hienon eväsretki paikan jonne mennä tyttöjen kanssa ;)

Miten voikin olla, että sen jälkeen kun on koira saapunut kotiin niin löytää yhä uudelleen ja uudelleen kotinurkiltaan mitä ihmeellisempiä paikkoja. Sekä kivet ja heinikot ja kaikki pikku jutut tulee bongattua paljon teehokkaammin. Yksin lenkkeillessä sitä vain putkinäöllä kyttäsi tietä eteenpäin musiikin pauhatessa kuulokkeista. Lapset on myös hyviä bongailemaan uutta ja ihmeellistä. Me aikuiset osataan olla mielikuvituksettomia ja tylsiä :D ehkä liian kiireisiä oikeasti katsomaan ympäröivää luontoa?

Vili

Vilin kanssa tietty lenkeillään hiukan lyhyempiä matkoja ja kerralla ei montaa kuvaus paikkaa löydä. Vilin kanssa kuvailu on hyvää kärsivällisyys harjoitusta (ihan molemmille). Vili on jo niin tottunut kameraan, ettei sen räpsiminen ole enään niin kiinnostava ääni kuin kaikki muu ympärillä menevä ja kulkeva. 

Mä oon alkanut haaveilemaan kovasti nahkaisista kaulapannoista... Vilin kohdalla ei varmaan kauheen järkevää ole sellaista hankkia, kun jäbä kasvaa kuin rikkaruoho. Kiralle sen sijaan voisi kyllä hommata. Nyt heinäkuussa on niin paljon rahan menoa että täytyy kuitenkin malttaa syksyyn. Kiralle haluisin kapean pannan muutenkin. Pitkä turkkisena paksu panta ei ole niin kivannäköinen. Värinä olisi varmaan ihan joku tylsä basic väri. Ongelma tulee siinä etten haluisi kuristavaa enkä edes puolkurkkaria. Ehdottomasti koko nahkainen ilman mitään ketjuosioita. Toisaalta pannan pitäisi kuitenkin olla sellainen ettei se missään tilanteessa ikinä huljahda päästä pois, mutta olisi kiva ettei sitä joka kerta tarvitsisi solmia uudelleen vaan sen saisi helpommin pois. En mä vaativa ole mutta kuitenkin :D No katsellaan mitä löytyy kun rahat polttaa taskussa ja tie käy eläinkauppaan.

Tää kesä on selkeesti ollut mulle kasvun paikka koiraharrastamisessa ja saanut paljon mietteitä aikaiseksi. Tää kesä on palauttanut mua aina vähän väliä perusasioiden pariin ja antanut mulle perpektiiviä asioihin. 

Ehkä isoimpana asiana oon joutunut miettimään mun omaa egoani, joka tuntuu vähän väliä ottavan vallan. Aina tarvitsisi olla paras. Aina tarvitsee tavoitella kuuta. Koiraharrastamisessa on kuitenkin kyse MEISTÄ, eli minusta ja KOIRASTA ei musta ja mun egosta. 

Mä en voi kuitenkaan harrastaa ilman koiraa ja harrastamisessa ei ole kyse yksin musta ja siitä mitä mä haluan. Kyse on siitä mihin koiran kyvyt ja meidän yhteistyö riittää. Kyse ei ole siitä ovatko muut vaikuttuneita. Onko muut sitä mieltä että mun koira on super, saanko tehtyä tulosta ja tulosta. Jos en saa virallisia tuloksia tarkoittaako se että mun koira on huono? Tarvinko minä niitä tuloksia koiran nimen perään? Koiraa ei kiinnosta mitä jalostustietojärjestelmässä lukee. Näitä asioita oon nyt paljon miettinyt. Aina silloin tällöin on hyvä palata alkuun, vaikka kuinka täydellisyyden tavoittelija on ja muistaa että oma ego ei kuulu koiraharrastamiseen.

Tulipas pitkä teksti :D 

Meillä jatkuu syksyllä agility Kiran kanssa. Jatkan tottiksia ja rallittelua oma ehtoisesti.

Vilin kanssa pentutottistellaan ja luodaan suhdetta. Sekä Vilin kanssa touhuillaan jälki juttuja niin pitkälle kuin syksyä on jäljellä. 

Näihin mietteisiin :)