Veronika sanoi aina pienenä. kun elämä oli epäreilua (karkkia ei saanut ennen ruokaa tai juhlahame päällä ei saanut nukkua) että hän lähtee Afrikkaan katsomaan jääkarhuja.
No mulla on ollut sellainen fiilis pari päivää. Pitäkää tunkkinne. Mä lähden Afrikkaan katsomaan jääkarhuja.
Tää blogi käsittelee pitkälti elämää koirien kanssa.
Tää kirjoitus käsittelee yleisesti elämää.
Tiettekö nää mun ihmislapset joita rakastan oikein syvästi niin niitäkin joutuu kasvattamaan ihan samoin kuin näitä rakkaita koiria.
Lapset eivät vaan kasva siinä sivussa ja ne kuitenkin korostaa sitä ykkössijaa ihan aina.
Yleensä oon sellainen, että huumorilla läpi, mutta pariksi päiväksi joku imaisi musta täysin "nauru pidentää ikää" lauseen.
Nuorimmalle tytölle koitan kovasti opettaa vastuullisuutta. Luonnostaan täysin huithapelille ihanalle pikku luontoaktivistille.
Vanhemmalle tytölle koitan jatkuvasti muistuttaa, että elämä on ja tulee olemaan. Asiat kyllä järjestyy, eikä kaikkia maailman murheita tarvitse kantaa mukanaa.
Kiran kanssa onneksi ollaan jotenkin balanssissa. Kiran kanssa leikkeily ja treenailu tuo mulle erittäi paljon terapiaa. Tosin välillä kun belgineidin kanssa saat kävellä maailman ympäri ennen kuin arvon neiti löytää oikean kohdan vääntää tortun, niin tekisi mieli hakata päätä puuhun :D
Vilin kanssa. Vilin kanssa opetellaan käyttäytymään kotona, opetellaan käyttäytymään pihassa, opetellaan käyttäytymään hihnassa, opetellaan käyttäytymään autossa, tällä hetkellä lista on niin loputon. Vilillä on nyt vaihe isolla Vllä.
Olen kuitenkin vakaasti päätänyt, että vaikka kuinka pistää parastaan niin tulen aina ja ikuisesti olemaan vahvaluontoisempi kuin toi pentu ;)
Olen sellainen ihminen, että voin olla syömättä vaikka kuinka kauan tai hoitaa vaikka miljoona asiaa päivässä. Kävellä vaikka päivittäin pakkasessa ja lumimyrskyssä 10 kilometria. MUTTA jos en nuku ja varsinkin jos en useampana yönä putkeen saa nukuttua niin alkaa korttipakka leviimään.
No nyt alkuviikko meni näin. Sen lisäksi en saanut nukuttua. Tuntui, että joka ikinen asia koetteli mua ihan äärirajoilleen. Pää ei toiminut ja tuntui että peilikin menee rikki jos siihen vahingossa vilkaisee.
Nyt yksi kunnolla nukuttu yö takana. Aamu alkoi taas sillä, että Vili teki ihan kaikkensa. No nyt ei vaan yksinkertaisesti EI KÄY! Mä nukuin kunnon yöunet ja oon taas täynnä virtaa. Joten elämä ja Vili ja tytöt. Antaa tulla mä olen valmis ;) Se ei tarkoita etteikö mua vituttaisi välillä, mutta korttipakka pysyy visusti linjassa vaikka kuinka siihen puhalleltaisiin.
Jääköön jääkarhut odottamaan Afrikkaan ;)
Ehkä mä joskus sitten katsomassa josko niitä sittenkin Afrikasta löytyisi jos oikein käyttää mielikuvitusta, mutta en nyt :)
🐾
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti