Belgianpaimenkoira Tervueren, Mustantuulen Äitee "Kira" & Hollanninpaimenkoira, Minanthe's Semel-Pätkä "Vili".

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Seuraava sukupolvi


Eli nyt kirjoittelen koiraharrastamisesta ja lapsista :)

Mulla on iso onni siinä, että mun lapset luontaisesti viihtyy pihalla ja luonnossa.
Tyttöjen ei koskaan ole pakko tulla mukaan, mutta myöskään koskaan tytöt eivät ole kieltäytyneet lähtemästä. 

Torstai aamun tottiksien tsemppi ryhmä

Siinä missä yhdistetään koiraharrastus ja lapset niin täytyy muistaa, että lapsia ei saa pakottaa harrastamaan. :)
Mulla on alusta asti ollut prioriteettinä, että lasten itse tarvii haluta tulla mukaan, jos tulevat.
Se ei saa olla lapsille pakko pullaa kentän laidalla seisomista, kun äiti harrastaa.

Meillä Veronika rakastaa niin paljon koiria, kuin lapsi vaan voi rakastaa. 
Erika ei niin ole koiraihminen. Erika tykkää olla mukana, kun mennään ulkoilemaan.
Jos treenaan vaan omia koiria niin Erika rakastaa kuvaamista. 
Siinä missä Veronika opettelee koirien mielensaloja Erika ikuistaa meen retkiä.


Vaikka mulla onkin jo isot tytöt niin, jos otan ne mukaan yhteistreeneihin, niin meillä on säännöt.

Sääntö nro 1

Koiria ja ihmisiä jotka on treeni vuorossa EI häiritä.

Sääntö nro 2 

Jos treeni vuorossa oleva koira tulee luokse niin sitä ei huomioida.

Sääntö nro 3

Treenien jälkeen saa kysyä luvan koiran ohjaajalta saako koiraa moikata.

Tiettyjä treenejä on minne en ota tyttöjä mukaan, kuten agility.
Se on niin pitkä aika tytöille vaan olla ja odottaa. Ainakin nyt sisäkaudella.
Agility on myös niin myöhään, että lasten tarvitsee päästä jo tekemään iltapuuhansa ja valmistautua nukkumaan.

Mun pääasiallinen prioriteetti on saada iskettyä omat koiraharrastukset sellasiin väleihin, että tytöt on harrastuksissa tai koulussa. Jos yksin treenaan niin isken treenit tai jäljen joskus jopa niin aikaseen, että isäntä ei ole lähtenyt töihin ja tytöt vasta heräilevät, kun tulen kotiin. Silloin kun suunnittelen treenejä joihin nappaan tytöt mukaan niin koitan pitää huolta, että ne olisivat sellaisessa porukassa tai sellaisessa paikassa, että tytöt viihtyy.

Siinä ei paljon mielentilalla rallatella, jos muksu on naamanutturalla ja saat koko ajan sanoa jotain ja juosta perässä....tarvitsisi koirakin treenata ja sekin riekkuu. Sulla on kiire ja hiki ja tuskatiloja :D 
Olisi myös ihan hirveää, jos lapsille tulisi sellainen olo, että koiraharrastaminen menee heidän edelleen.
Mäkin olen osan nuoruuttani välillä kasvanut treenikenttien kyljessä. Täytyy sanoa, että muistan hyvin siellä olleeni. Tosin oliko mulla hauskaa vai ei, niin sitä en muista :D
Mä haluan et tytöt muistaa, että heillä oli hauskaa :)

Niin ja sitten vielä yks juttu! Kaikki ei tykkää sun koiristas ja kaikki ihmiset ei tykkää myös sun lapsistas. Ja suotakoon se heille :D
Seuraavaks mut kyllä kivitetään torilla, mutta on monia ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät vaan pidä noista jokaisen äidin ja isän suurimmista rakkauksista. Mielestäni se täytyy myös ottaa huomioon.
Henkilökohtaisesti harrastan suoraa kysymistä mikäli otan muksun tai muksut mukaan.

Mua ei oo koskaan haitannut, jos joku tuntematon ihminen ei pidä mun koirista tai lapsista.
Ihmisiä on erilaisia. En mäkään tykkää linnuista (muuta kuin kanoista) :D
Jos joku toisi joka kerta treeneihin undulaatteja, jotka lentelis päin mun pläsiä ja pitäis kauheeta meteliä niin en mä kauheasti niistä treeneistä tykkäisi :D (okei, en mä ees tie millasii undulaatit on, koitin vaan heittää jonkun ontuvan vertauksen tähän väliin :P )

Tietenkin lapsia on eri-ikäisiä.
Uhmaikäisille täytyy olla ehkä enemmän aktiviteettiä, kuin isommille.
Vauvat nyt lähinnä nukkuvat tyytyväisen tietämättöminä päikkäreitä tai möllöttävät sylissä :D
Teinit...no jos sen ikäinen vielä haluaa ja jaksaa lähtee mukaan niin hienoa!

Paljon on myös kiinni treeniryhmästä ja kokoon panosta.
Itseäni ei haittaa, eikä ole koskaan haitannut, että lapsia pyörii mukana :)
Tsemppiä teille isät ja äidit, jotka treenaatte ja pyöritätte arkea.

Parhaimmillaan harrastaminen on yhteistä kivaa tekemistä, josta syntyy ihania muistoja <3


🐾




torstai 30. maaliskuuta 2017

Kevättä rinnassa


Mulla on selkeesti nyt kevättä rinnassa ja energia varastot latautuneet yli tarpeenkin!

Motivaatio vaan kohisee loputtomasti ylöspäin.
Myös "Hauskaa höntsäilyä" ryhmä on kivasti aktivoitunut ja tuntuu, että seuraa löytyy millon mihinkin tekemiseen :)

Keskiviikko aamuna mulla oli ruhtinaalliset puoltoista tuntia aikaa, joten suuntasin kirvatsiin.
Miisa tuli tekemään Ansalle jäljen ja tottiksia.
Johanna saapui Nukan kanssa paikalle.

Ensin temmelsin siinä Vilin kanssa. Leikittiin patukalla ja koitettiin pitää virettä yllä.
Toisin sanoen olin vuoron perään kahdessa liinassa solmussa :D

Sitten tallasin Nukalle jäljen.
Johanna on telonut töissä kätensä, joten pääsin tekemään töitä super hyvällä moottorilla varustetun tervu pojan kanssa.

Kuva Johanna Friman
Oli kyllä sen verran pätevä poika, että teki mieli viedä ihan kotiin :D
Loppuun tehtiin Nukan kanssa vähän saalis leikkiä...

Kuva Johanna Friman

Sitten Kiralle pikku tottikset ja vitsit kuinka mulla on ollu ikävä mun harrastus belgiäni 

Kuva Johanna Friman
Sitten alkoikin jo päivän velvoitteet painamaan päälle.
Illalla Erikalla oli telinevoimistelu harjoitukset, joten kävin kuskailuiden välissä tekemässä vielä omille karvakasoille jäljen. Pauliina tuli Ässän kanssa starttaamaan myös oman jälkikautensa, ennen yövuoroa :)

Pauliina ja Ässä

Tosiaan holskulle ihan aikuisten oikeasti tallasin läskiä maahan :D :D :D
Kyllä kuulkaas poika lähti ruudulle melko vikkelään ja jäi vielä palo takaisinkin...
Katsellaan mitäs tästäkin tulee ;) 

Kiralle aloin tallaamaan jälkeä ja jossain kohtaa huomasin raapivani treeniliivin tyhjää taskua :D 
Multa loppui ruoka kesken... No siitä jäljestä ei pitkä tullut, mutta sitäkin parempi! 

Pieni pätkä meen alku jäljestä:


Toisin sanoen meillä päivä loppui samoissa merkeissä, kuin alkoikin.
Nyt saa jälki jäädä hautumaan ensi viikkoon.
Säätiedotukset on kyllä jo katsottu ja ens viikon jälkipäiviä suunniteltu ;)

Toivotaan hyviä ilmoja ja aurinkoisia päiviä!

🐾


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pikkusisko is back!


Vilman vauva-arki alkaa olemaan sen verran tasaantunut,
 että päästiin tekemään TOTTIKSET!
Oon kyllä jo ennenkin maininnut, mutta on kyllä hienoa, kun on sisko
 joka on yhtä hullu koiranainen :D

Mäpäs hurautin Vilman luo jäljeltä tekemään tottiksia!

Vilille vahvistellaan nyt taistelu tahtoa ja saalista.
Tää on nyt tän hetkinen suunta hollanninpojan kanssa.

Kuva Vilhelmiina

Kuva Vilhelmiina

Kuva Vilhelmiina

Kuva Vilhelmiina

Kira oli aika täpinöissään minkä huomasi lähinnä siinä, että ihan kaikkea ennakoitiin melko reippaalla kädellä ja tarjottiin ihan ilman pyyntöä yhtä jos toistakin.
Ei voi belgityttöä syyttää nimittäin onhan hän joutunut olemaan tauolla.
Selkeästi intoa täynnä.
Vilma ei oo nyt hetkeen nähnytkään meidän tottiksia ja huomasi kyllä edistystä!
Hienoa, että joku huomaa niin sillonhan sitä edistystä on tarvinnut tapahtuakin :)

Vire oli molemmilla koirilla hyvä ja fiilis itsellä loistava.
Vilmalta sai vielä vähän lisäpotkua treenaamiseen,
 vaikkei motivaation puutteesta ole tullut kärsittyä :)

Laitetaas vielä hienoista saksalaisista muutama kuva :)

Diwa

Vauveli nukkuu taustalla <3

Hera

Tällä viikolla treenaillaan vielä uudelleen Vilman kanssa.
Muutenkin tää viikko on tuntunut tuovan mukanaan monta asiaa josta voi iloita :) 

Hyvää kevään alkua lukijoillekin :)

🐾


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Jäljelle, jäljelle, jäljelle!!!


Jesssssss! 
Tätä on odotettu ja vihdoin on korkattu kausi!

Näin upeasta ilmasta nautittiin heti aamulla.

Maanantaina käytiin ekalla jäljellä ja olin kuin pikku lapsi karkkikaupassa!
Ihan mahtavaa!

Tavoitteena oli ruhtinaallisesti saada molemmat edes lähtemään jäljelle.
Nyt täytyy muistaa, että montaa kertaa ei viime vuonna ollut takana, sekä ollaan ihan vauvan kengissä. Tein ihan älyttömän ylihelpot tallaukset, kun en yhtään tiennyt miten menee.

Kuva Terhi

Ensin tein Kiralle jäljen.
Kirahan ampaisi sinne niin kuin taukoa ei olisikaan ollut. Teki hyvin töitä ja kesti ohjauksen hyvin.
Alkuun sai ohjata melko paljon ja loppua kohden alkoi menemään omalla painollaan :) 
Myös jäljeltä lähtiessä Kiralla oli draivi sinne takaisin.
Edistystä on tapahtunut siis. Mä täällä super tyytyväisenä taputtelen.
Hyvä alku ja tästä on hyvä jatkaa.

Kuva Terhi
Vili puolestaan ei lähtenyt jäljelle. Suoraan sanottuna siitä ei tullut tuon taivaallista.
Suunnitelma on siis palata täysin alkuun.
Me palataan ruudun tekoon ja koitetaan saada into sinne jäljelle...


...sitten tänään käytiin tekemässä toiset jäljet.

Menossa jäljelle. Kuva Kirsi

Kiralla selkeästi puhalsi korvien välissä ja ei ihan samalla tyylillä menty, kuin maanantaina.
Koko jäljen silti teki ja jäljellä pysyi. Työskentely ei ollut vaan niin hyvää mitä maanantaina.

Vili veti lähes saman linjan kuin ekalla kerralla. 
No ekat 4 sekunttia vaikutti jo ihan lupaavalta...

Huomenna jatketaan aamulla ja sitten seuraavaksi ensi viikolla.
Huomenna tallaan, vaikka läskiä sinne maahan Vilille, että saadaan herätettyä poikaa taas vähän touhuun ja saadaan vähän intoa siihen jälkeen.

On kyllä oikeasti ollut ihan huippu viikon aloitus.
Seura on ollut loistavaa ja mä niin tykkään tehdä tätä.

Osittain myös Kiran paluu treenikuvioihin saa mut enemmän kuin hilpeälle tuulelle!
Katsotaan miten hommat lähtee luistamaan :)

🐾


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Zemppu & Serafiina


Ajattelin tehdä tästä ihan oman kirjoituksen.
On ollut ihan huikeeta päästä pitämään Kiran kuntoa yllä Zemppu ja Serafiinassa.

Kira alkaa pikku hiljaa tajuamaan missä ramppi on ja mikä se on.
Uinti on tehnyt ihan super hyvää Kiralle.

Kuva aamulenkiltä
Aina on mukava ja iloinen vastaanotto.
Lämmin tila ja vesikin on lämmintä.

Meitä autetaan ja ohjeistetaan ystävällisesti.
Olen itse ollut altaassa aluksi, kun Kira on tarvinnut henkistä tukea
 ja muutaman kerran jälkeen neiti on vaan reipastunut kerta kerralta <3

Ensi viikolla suunta taas vesijumppaamaan! 

Joka kerta oon ollut kyllä niin tyytyväinen, kun ollaan lähdetty!
Ihan huikeeta, että on tälläinen mahdollisuus nykyään.

Kun Kira alkaa olemaan taas elämänsä kunnossa
niin varsinkin talvisin aletaan varmasti käymään säännöllisesti tulevaisuudessa!
 Myös holskukakaran kanssa!

Pätkää uinnin lopusta <3



🐾


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Iloinen Vili Vilperi


Vilperinkin kanssa on tällä viikolla ollut vähän yhtä jos toistakin.

Ollaan opeteltu hieman hillitsemään tota ylitse pursuavaa luonnonlapsen iloisuutta :D
Lähinnä siis opeteltu R A U H O I T T U M A A N välillä :D


Kyllä se on jonkun sortin tulostakin tuottanut ja kissojenkin kanssa osataan ottaa rennosti (suurimmaksi osaksi) :)

Vilperi oli myös mukana lukuläksyjen tekemisessä, kun kevät aurinko on suosinut.


Hienosti osasi olla, kunnes iski pieni "rakastakaa mua"-hetki


Ettei liian ruusuista olisi niin Vili päätti vähän askarrella takaluukkua ja seuraavana päivänä sänkyä :D

Molemmista selvittiin hyvin vähällä. On se melkonen HuliVili kyllä kun sille päälle sattuu!


Agilityssä meni super hienosti. Nyt kun maa vaan sulais ni sais esteet lyötyä maahan ja harjoteltua vähän ohjaamista. Tänään just pohdein, missä ja miten pääsis harjottelemaan... Välillä tulee kyllä niin toivoton olo itsensä kanssa! Mun täytys kuulemma lopettaa vauva aksa ohjaaminen ja lakata toi Vilin odottelu... :D Hassu juttu :D
Vilperi meni kyllä huomattavasti paremmin kepit kuin viime viikolla ja keinua käytiin paukuttelemassa ekan kerran :)


Nyt vaan reeniä, reeniä ja vielä vähän reeniä :D


Tästä se lähtee! Nimittäin kuntoutus!!!


Tällä viikolla vihdoin ja viimein on päässyt aloittamaan Kiran kuntoutuksen!



Ensin päästiin katsomaan mitä sieltä lihaksista löytyy...
Tuija kävi koko koiran läpi.
Lannerangassa oli jumeja ja kipupisteitä ja vasemmalla puolella raajoissa kankeutta ja oikea takajalkakin oli ihan jumissa. (jos muistan edes osan oikein mitä Tuija mulle kertoi)


On kyllä omakin fiilis ihan erilainen, kun pystyy ton koiran eteen tekemään oikeesti konkreettisesti jotain <3
Kira oli niin ihanan rauhallinen ja antoi Tuijan tehdä työnsä.
Mulla on kyllä luotto Tuijaan ihan 100 prosenttia!

Nyt sitten nähdäänkin Tuija varmaan kahden viikon päästä seuraavaksi.

Vili pääsi kanssa ekaan käsittelyyn ja Vili oli niin kun limaa kun koitti saada sen pysymään paikallaan :D :D :D Tuija kyllä hoisi hienosti Vilinkin ja joku jumi Vililtäkin kankusta löytyi.
Vilillä on kuulemma todella hyvät lihakset. Tuli kyllä hyvä fiilis, kun itse oon jotenkin aatellut Vilin olevan kauhean rimpula vielä. :)
Kuvia ei ole koska olin itse koko operaation siinä vieressä :D

Tuijan löytää fbkista nimellä Tuikun koirakorjaamo.

Perjantaina päästiin ekaan kuntoutus uintiin Zemppu ja Serafiinaan.
Asiakaspalvelu on enemmän, kuin hyvää! Tila on lämmin ja vesikin mukavan lämpöistä.


Ensin koitin saada Kiran ihan vaan houkuteltua veteen, mutta oli kai se ramppi nyt vähintääkin syömässä Kiraa (siis hänen mielestään),
joten märkäpuku päälle ja veteen Kiran kanssa. 
Meillä oli hauskaa ja alun jälkeen hyvällä ohjauksella ja kärsivällisellä otteella saatiin Kira ymmärtämään idea. Ihan itse jopa nappasi uinti kierroksella lelunkin. Loppua kohden Kira vaan nautti enemmän ja kun tuli lähdön aika niin se olikin sitten jo ihan mälsä juttu :D


Ensi viikolla jatkuu kuntoutus uinnit ja nyt on itsellä niin huojentunut olo kun on konkreettisia asioita joita tehdä ja joihin panostaa. Kira ei ole enää linkuttanut toviin ja niin hienosti on Kiran pää kestänyt tätä hyvin rauhallista eloa. Oon niin ylpeä mun neidistä!

En jaksa odottaa, että päästään tekemään ja menemään belgineidin kanssa!!!

🐾

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kuvia kuvia!!!


Lähdettiin sunnuntaina extempore aksailemaan Johannan kanssa.
Laitoin Vilmalle viestiä, että "mitä Diwa tekee nyt päivällä?"
ja hain uljaan D:nkin mukaan.

Lauantain jälkeen teki kyllä hyvää ottaa pientä höntsäily aksaa.
Vili oli kyllä ihan liekeissä ja hänellä oli selkeästi super kivaa!
No oli meillä muillakin :) 

Johannalla oli kamera mukana, joten sain pitkästä aikaa itselle "hei me harrastetaan kuvia" :)

Eli siis kaikki kuvat Johanna Friman

Diwa



HuliVili



Lentävä hollantilainen :D


Tää oli ihana kuva ja niin perus Vili <3



Super kiitos Johannalle vielä kuvista!

Tänään alkoi aamu Kiran kanssa flexilenkillä ja Vilin kanssa pienellä juoksu treenillä.
Vilillä jää Doboilu välistä aikataulu ongelmien vuoksi, mutta en tiedä tekeekö se niin huonoa meistä kummallekaan...
Tänne on luvattu mahtavaa ilmaa, joten olen taas haalinut täksi päiväksi kameran eteen yhden jos toisenkin.
Tänään myöhemmin oma kamera räpsyy ja toivottavasti tulee hyviä kuvia ja kuvattaville hyvä mieli :)

Ihanaa tulevaa viikkoa

🐾


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Pelkkää aksaa


Tää viikonloppu meni aikalailla agilityn merkeissä.

Perjantai illalla oli treenit.
Mulla oli mukana Diwa ja Vili.
Kira edelleen parantelee itseään kotona.

Kiran tilalle treeneihin sain puhuttua Emman ja Hilman tutustumaan tähän ihanaan harrastukseen ja hyvään ryhmään :)
Emma tuntui ainakin ihastuneen ikihyviksi! Hilma on reipastunut tässä vuoden sisään todella paljon. 

Diwan kanssa vedettiin vähän yhtä jos toista. Oli sellaiset vauhti treenit joista tykkään tosi paljon. 
Diwalta jäi myös ekan kerran kepeistä verkkoja pois ja niin hienosti saksantyttö vaan ne meni!

Vilperinkin kanssa oli hauskaa ja HEI Vili ei haukkunut kertaakaan itselleen peilissä (ainoastaan meinasi haukkua) :D Tässä tälläinen pääasia että on hauskaa pätkä ;)


 Lauantai aamulla tein kaiken näköstä video pätkää meen treeneistä. Luulen et se oli aikalailla sellasta oheistoimintaa itseltä kun vähän jännitti Sastamalaan lähtö.

Tosiaan lauantaina oli Äetsän Seudun Koirakerhon järjestämät epikset ja osallistuttiin Diwan kanssa putkiralliin.

Mulla oli kolme tavoitetta...
1. Saada itselle positiivinen fiilis kisaamisesta.
2. PITÄÄ HAUSKAA 
3. Mennä paikalle ja lähteä kotiin hymyissä suin.

Ensin tuomari höpötteli meille hetken ja sitten päästiin tutustumaan rataan ja oon todella tyytyväinen sen vuoksi että keksein/tajusin ja ajattelin heti miten radan menen. Mä hei oikeesti osaan ajatella itsekkin :D :D :D
Rata oli tosi kiva ja sellanen että itse tykkäsin.
Ekalla lähdöllä mulla ja Diwalla oli pieniä auktoriteetti ongelmia :D
 Tokalla lähdöllä mua harmittaa että mulle tuli joku ajatus katkos ja unohdin radan :/ 

Mutta meillä oli tosi kivaa ja hauskaa ja kaikki yllämainitut tavoitteet tuli korkattua. Tosiaan palkintopallille ei ollut asiaa, mutta se ei tällä kertaa meen tavoite ollutkaan :)


Koska nää oli ensimmäiset kisat koiramaailmassa ja vieläpä ei omalla koiralla, niin oon kyllä tyytyväinen, että oon oppinut kanavoimaan sellasen super stressi paniikin positiivisella tavalla.

Vielä vuosi sitten paineistuin niin paljon pelkästään kun TUTUT ihmiset katselivat vierestä jotain mun höntsäily tottistelua. Mua ahdisti ja mulla kasvoi sellainen sisäinen paniikki mörkö.
Nyt kun oltiin kentällä niin siellä oltiin vaan "minä ja Diwa ja yhdessä tekemisen fiilis" eli keskityin siis olennaiseen ja osasin iloita tästä reissusta.
 Selkeesti myös minä olen kehityskelpoinen :D
Kotiin kun oltiin lähdössä niin räpsästiin frendsie. Mulla oli hyvä fiilis ja Diwa nyt on aina Diwa <3
 Diwa palkkasi itsensä autossa omatoimisesti karkkipussilla :D 


Nyt lisää treeniä! Belgityttö kuntoon ja HuliVili...no saa olla HuliVili :D
Seuraavia epiksiä odotellessa ja katsotaan minne tulevaisuus meidät vie :)

🐾


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Millee menee Vili Viliperi?


Elikkäs mitäs Vilperille kuuluu?
Oon ollut super hidas blogin päivittelijä lähiaikoina, mutta nyt koitan skarpata.

No viime perjantainen agility meni ihan pipariksi, mutta se ei johtunut Diwasta eikä Vilistä.
Itse olin jotenkin tosi väsynyt ja mulla oli vire ihan hukassa. Väsytti ja pää ei toiminut.
Nähtyäni sen radan, vähän jo henkisesti luovutin ennen kuin alotinkaan.
Siihen nähden Vili meni kyllä hyvin,,,tosin luulisi jos olet jo samassa paikassa sen kymmenen kertaa haukkunut omalle kuvallesi samaan peiliin niin jossain kohtaa tulisi sellainen "Ahaa"elämys, ettei itselleen nyt tarvitsisi sitten enää haukkua. :D

Sitten uus juttu eli juokseminen!
Mä oon alkanu veivaa Vilistä itelleni juoksukaveria nyt, kun pamahti ikää vuosi täyteen :)

Ekalla juoksu kerralla olin varma, että Kiran kinttu tulee kuntoon ennen kuin Vili oppii hallitun juoksemisen. :D
Mutta pikku hiljaa ja kyllä se siitä :)


Hollanninkakarasta tulee vielä kiva juoksu kaveri (joskus) :D :)


Sitten maanantaina meillä alkoi Dobo.
Ajattelin, että se olis super hauskaa yhdessä tekemistä ja temppuilua
 ja vähän sellasta kivaa suhteen luomista mulle ja Vilille.
No ajatus oli ihan kiva.
Käytäntö...ei niinkään.

Päästiin tunnille niin Vili sekosi, rauhoittui, sekosi, rauhoittui ja niin edelleen.
Ei sellaista pientä "mur mur räyh räyh" haukkumista vaan nollasta sataan nelijalka kilarit.
Mua ei onneks hävettänyt yhtään...eikä sen puoleen tarvinnu paljoa palloilla jumpata kun hiki oli jo kolmen minuutin jälkeen.


Kivasti Vili rauhoittui...muutamaksi minuutiksi kerrallaan.
 Mulla katkeili kynnet ja Vili puri itteään kieleen.

No kävi Vili 4 kertaa pallon päällä 60minuutin aikana :D
15minuutin jälkeen kyttäsin kelloa, että koska tää loppuu.

Ihan hyvä rauhoittumis treeni Vilille, mutta doboilusta meen touhu oli kaukana.
Kun päästiin ulos niin Vili sai nelijalka kilarit roskalavalle.
JEP.
Voisko sanoa, että melko onnistunut reissu...

Tiistaina oltiin menossa höntsäilemään niin Vilin treenit kesti sen kaks minuuttia.

Uskokaa pois ihan aina ei oo niitä "supertreeni" kertoja, viikkoja eikä edes kausia.
Voi Vili.

Tänään mentäisiin agilityyn ja oon saanut puhuttua Emman ja Hilman meidän mukaan!!!
Otan itselleni paremman vireen ja fiiliksen kuin viime perjantaina
ja tänään lähdetään agilitystä hymyissä suin :)


🐾


torstai 2. maaliskuuta 2017

Ajatuksia löytyy sanoja ei...


Oon jo pidempää suunnitellut kirjoittavani ja kertovani, missä meillä mennään.
Jokainen ajatuksen tasolla oleva blogi päivitys on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Tää johtuu siitä, että oltiin yks päivä lenkkeilemässä ja Kira alkoi autoon mennessä linkuttamaan vasenta takajalkaa.
 Koko lenkin aikana Kira ei kertaan vingahtanut, ei kiljahtanut, ei mitään.
Kotiin saapuessa ajattelin että on vaan venäyttänyt jalkansa.
Kävin koko kintun läpi ja paikansin kivun, joko nilkkaan tai jompaan kumpaan keskimmäiseen varpaaseen. Vääntelin ja kääntelin niitä ja ainut miten Kira reagoi oli läähättämällä.
Mietein siinä, että ei siellä voi mitään vakavaa olla kun kerran ei sen enempää reagoi...

Kuitenkaan linkkaaminen ei loppunut ja Kira ei enää kulkenut perskärpäsenä mun mukana, joten päätin lähteä päivystävälle eläinlääkärille.

Ensimmäisenä lääkäri katsoessaan sanoi, että ei se (varvas) ainakaan poikki ole, kun koira ei siihen reagoi juurikaan lainkaan. Ei muuta kuin kinttua kuvaamaan. Eläinlääkäri palasi takaisin ja arvasin jo siinä kohtaa, ettei se pelkästään venähtänyt ole. Menin katsomaan kuvaa ja siinä kohtaan iski kyllä niin kova epätoivo kun näki, että koko hemmetin varvas on poikki.

Koko viikonlopun olo oli sellainen, että olin varma, että vitutukseen voi kuolla. 
Harmitti niin maailman eniten. Mieltä ei nostattanut ilmoitella jokaiseen harrastukseen, että Kiraa ja mua ei nyt sitten näy pitkään aikaan. Silmissä valui Toko kokeet, epikset ja kaikki. 
Ihan perus vapaana lenkit ja juokseminen Kiran kanssa. Kaikki jää. 

Tää kuulostaa nyt pirukseen vammaselta, mutta oon tehnyt kaiken Kiran kanssa kaksi vuotta. 
Pyöräilystä ja rullaluistelusta, parturissa käyntiin ja työpaikoilla asiakkaiden ilahduttamiseen.
Joten pieni masennus iski varsinkin, kun maanantaihin tuntui olevan ikuisuus,

Maanantai aamulla alkoi klo 8, soitto rumpa joka jatkui melkein neljä tuntia... soitin kuudelle ortopedille ja neljälle elänlääkärille.
Kun tulevaisuuden suunnitelmat sai kuntoon, niin suurin stressi helpotti. 
Otin yhteyttä fyssariin ja koirauimalaan ja hierojaan.
Kaikki mitä keksein tukeakseni parasta mahdollista kuntoutusta jatkossa.

Nyt alkaa vaan pitkä kuntoutus ja eletään tässä ja tänään.
Kiran osalta kalenteri on tyhjä ja prioriteettina terve koira.


Joillekin koira on vaan koira, mulle paras ystävä ja harrastaminen elämäntapa.

🐾