Pelkkää aksaa

Tää viikonloppu meni aikalailla agilityn merkeissä.

Perjantai illalla oli treenit.

Mulla oli mukana Diwa ja Vili.

Kira edelleen parantelee itseään kotona.

Kiran tilalle treeneihin sain puhuttua Emman ja Hilman tutustumaan tähän ihanaan harrastukseen ja hyvään ryhmään :)

Emma tuntui ainakin ihastuneen ikihyviksi! Hilma on reipastunut tässä vuoden sisään todella paljon. 

Diwan kanssa vedettiin vähän yhtä jos toista. Oli sellaiset vauhti treenit joista tykkään tosi paljon. 

Diwalta jäi myös ekan kerran kepeistä verkkoja pois ja niin hienosti saksantyttö vaan ne meni!

Vilperinkin kanssa oli hauskaa ja HEI Vili ei haukkunut kertaakaan itselleen peilissä (ainoastaan meinasi haukkua) :D Tässä tälläinen pääasia että on hauskaa pätkä ;)

 Lauantai aamulla tein kaiken näköstä video pätkää meen treeneistä. Luulen et se oli aikalailla sellasta oheistoimintaa itseltä kun vähän jännitti Sastamalaan lähtö.

Tosiaan lauantaina oli Äetsän Seudun Koirakerhon järjestämät epikset ja osallistuttiin Diwan kanssa putkiralliin.

Mulla oli kolme tavoitetta...

1. Saada itselle positiivinen fiilis kisaamisesta.

2. PITÄÄ HAUSKAA 

3. Mennä paikalle ja lähteä kotiin hymyissä suin.

Ensin tuomari höpötteli meille hetken ja sitten päästiin tutustumaan rataan ja oon todella tyytyväinen sen vuoksi että keksein/tajusin ja ajattelin heti miten radan menen. Mä hei oikeesti osaan ajatella itsekkin :D :D :D

Rata oli tosi kiva ja sellanen että itse tykkäsin.

Ekalla lähdöllä mulla ja Diwalla oli pieniä auktoriteetti ongelmia :D

 Tokalla lähdöllä mua harmittaa että mulle tuli joku ajatus katkos ja unohdin radan :/ 

Mutta meillä oli tosi kivaa ja hauskaa ja kaikki yllämainitut tavoitteet tuli korkattua. Tosiaan palkintopallille ei ollut asiaa, mutta se ei tällä kertaa meen tavoite ollutkaan :)

Koska nää oli ensimmäiset kisat koiramaailmassa ja vieläpä ei omalla koiralla, niin oon kyllä tyytyväinen, että oon oppinut kanavoimaan sellasen super stressi paniikin positiivisella tavalla.

Vielä vuosi sitten paineistuin niin paljon pelkästään kun TUTUT ihmiset katselivat vierestä jotain mun höntsäily tottistelua. Mua ahdisti ja mulla kasvoi sellainen sisäinen paniikki mörkö.
Nyt kun oltiin kentällä niin siellä oltiin vaan "minä ja Diwa ja yhdessä tekemisen fiilis" eli keskityin siis olennaiseen ja osasin iloita tästä reissusta.
 Selkeesti myös minä olen kehityskelpoinen :D

Kotiin kun oltiin lähdössä niin räpsästiin frendsie. Mulla oli hyvä fiilis ja Diwa nyt on aina Diwa <3
 Diwa palkkasi itsensä autossa omatoimisesti karkkipussilla :D 

Nyt lisää treeniä! Belgityttö kuntoon ja HuliVili...no saa olla HuliVili :D

Seuraavia epiksiä odotellessa ja katsotaan minne tulevaisuus meidät vie :)

🐾