Oon jo pidempää suunnitellut kirjoittavani ja kertovani, missä meillä mennään.
Jokainen ajatuksen tasolla oleva blogi päivitys on kuitenkin jäänyt tekemättä.
Tää johtuu siitä, että oltiin yks päivä lenkkeilemässä ja Kira alkoi autoon mennessä linkuttamaan vasenta takajalkaa.
Koko lenkin aikana Kira ei kertaan vingahtanut, ei kiljahtanut, ei mitään.
Kotiin saapuessa ajattelin että on vaan venäyttänyt jalkansa.
Kävin koko kintun läpi ja paikansin kivun, joko nilkkaan tai jompaan kumpaan keskimmäiseen varpaaseen. Vääntelin ja kääntelin niitä ja ainut miten Kira reagoi oli läähättämällä.
Mietein siinä, että ei siellä voi mitään vakavaa olla kun kerran ei sen enempää reagoi...
Kuitenkaan linkkaaminen ei loppunut ja Kira ei enää kulkenut perskärpäsenä mun mukana, joten päätin lähteä päivystävälle eläinlääkärille.
Ensimmäisenä lääkäri katsoessaan sanoi, että ei se (varvas) ainakaan poikki ole, kun koira ei siihen reagoi juurikaan lainkaan. Ei muuta kuin kinttua kuvaamaan. Eläinlääkäri palasi takaisin ja arvasin jo siinä kohtaa, ettei se pelkästään venähtänyt ole. Menin katsomaan kuvaa ja siinä kohtaan iski kyllä niin kova epätoivo kun näki, että koko hemmetin varvas on poikki.
Koko viikonlopun olo oli sellainen, että olin varma, että vitutukseen voi kuolla.
Harmitti niin maailman eniten. Mieltä ei nostattanut ilmoitella jokaiseen harrastukseen, että Kiraa ja mua ei nyt sitten näy pitkään aikaan. Silmissä valui Toko kokeet, epikset ja kaikki.
Ihan perus vapaana lenkit ja juokseminen Kiran kanssa. Kaikki jää.
Tää kuulostaa nyt pirukseen vammaselta, mutta oon tehnyt kaiken Kiran kanssa kaksi vuotta.
Pyöräilystä ja rullaluistelusta, parturissa käyntiin ja työpaikoilla asiakkaiden ilahduttamiseen.
Joten pieni masennus iski varsinkin, kun maanantaihin tuntui olevan ikuisuus,
Maanantai aamulla alkoi klo 8, soitto rumpa joka jatkui melkein neljä tuntia... soitin kuudelle ortopedille ja neljälle elänlääkärille.
Kun tulevaisuuden suunnitelmat sai kuntoon, niin suurin stressi helpotti.
Otin yhteyttä fyssariin ja koirauimalaan ja hierojaan.
Kaikki mitä keksein tukeakseni parasta mahdollista kuntoutusta jatkossa.
Nyt alkaa vaan pitkä kuntoutus ja eletään tässä ja tänään.
Kiran osalta kalenteri on tyhjä ja prioriteettina terve koira.
Joillekin koira on vaan koira, mulle paras ystävä ja harrastaminen elämäntapa.
🐾
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti