Hei hei mitä kuuluu

Viikonloppu meni ennen kuin huomasikaan ja ensimmäinen agility tunti ikinä jäi välistä ja kyllä potutti niin maan eniten.

Samoin kävi hakuilun kanssa.

Maanantaina onneksi päästiin WauPetin treeneihin ja Kirsin oppiin. Kira (ja minä) on kyllä edistynyt kivasti. Vilillä on joku jäätävä uhma päällä ja poika on alkanut merkkailemaan ja nostelemaan kinttuaan. Treenit no... on sujuneet miten on sujuneet.

Uskomatonta mutta totta olen yhä edelleen ilman sitä hemmetin kännykkää, kiitos hyvän ja sujuvan asiakaspalvelun ja tänään ilmoitinkin että pitäköön puhelimensa ja otin yhteyttä toiseen paikkaan ja melko varmasti jo huomenna käsissäni on mun uus pränikkä puhelin :)

Kuvia ei ole tarjolla, koska vkloppuna tuli kuvailtua 5h non-stop homma ja kuvien läpi sehlaamisessa oli järjetön duuni lauantaina joten vähän on ollut sellainen en edes halua katsoa kameraan päin fiilis :D

Mitäs muuta... Kauheasti on moni tuttu saanut koulareita ja tuloksia, varsinkin nyt syksyllä ja oon vilpittömän onnellinen kavereideni puolesta. Paljon onnea jokaiselle. Kovan duunin ootte tehneet! 

Tosin itsellä ego otti kesällä melko kovan kolauksen kun haaveet toko alon starttaamisesta sai unohtaa. Mutta  aina on uusi vuosi ja uudet kujeet niin sanotusti.

Tuntuu että joku tuttu on joka viikonloppu jossain näyttelyissä, kokeissa ja kisoissa. Juuri Kirsille viestittelin treenien jälkeen että välillä sitä unohtaa millaisen työn on jo tehnyt pienen belgitytön kanssa kun ajatukset on koko ajan tekemättömissä asioissa.
Sellainen "mitä mä teen kun en kokeissa/näyttelyissä sun muissa ole..." fiilis. No mä treenaan ja välillä saa muistuttaa että mä treenaan ja treenaan mahdollisimman paljon tällä hetkellä. Ehkä ensi vuonna viiletetään kokeissa ja näyttelyissä? Tai sitten seuraavana, kun koskaan ei tiedä mitä tää elämä täältä tuo tullessaan. (koputtaa päätä, ei kun puuta)

Pian alkaa joulukuu ja mietinkin pitäisikö sitä blokiinkin keksiä jotai kivaa "joulukalenteri" tyylistä :)

Viime vuonna oltiin viikko mökillä joulukohellusta karussa ja koirat ei nähneet hihnaa viikkoon. Mukana oli siis Vilman koirat ja Kira. Tänä vuonna isäntä halusi olla kotona joten saa alkaa henkisesti varautumaan kiireeseen. (Jonka allekirjoittanut sai viime vuonna vältettyä).

Blogin ulkomuoto saikin jo talvisen kohennuksen ja katsotaan mitäs se joulukuu sitten tuo tullessaan :)

Aivojumppaa

Aamulenkistä huolimatta paimenilla tuntui virtaa riittävän joten aamupala tulikin aivotyöskentelyllä :)

Pulloihin nappulat, koirat istumaan ja siinä!

Vili tajus heti et mitä enemmän pulloa viskoi ja heitteli niin sitä enemmän nappuloita lentää ppitkin lattiaa :D :D :D

Kiran tyyli oli huomattavasti rauhallisempi... Niin kauan kuin pullo oli edes melkein täynnä Kira lipsutteli nappuloita pullonsuusta ja kun se ei enää onnistunut niin koitettiin mennä pullosta läpi :D

Siin ne molemmat koitti ratkaista tätä suuren suurta ongelmaa :D

Vähän sai välillä ohjailla omalle pullolleen :)

Tälläinen aamujumppa kakaroilla!

:)

Sunnuntai treffailut

Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Emmaa ja koiria.

Käytiin ensin vähän antamassa koirien höyryttää päätään tyhjäksi ja suurimpia energioita pois.

Hilma kasvattaa tällä hetkellä karvaa ja Kira puolestaan on kalju.

Emma kävikin hetki sitten Hilman "kohtausten" takia eläinlääkärillä ja Hilmalle aloitettiin epilepsia lääkitys hetki sitten mutta ei mitään eroa entiseen näkynyt. Siinä ne kohkas, ku viimistä päivää Kiran kanssa.

Kiran pakollinen belfie kuva:

Jalo kasvaa samaa vauhtia kuin Vilin turkki :D

Hiukan ehkä kuolaa tarttunu naamaan :D

Lähdettiin tän kohnotuksen jälkeen neljästään metsälenkille missä otinkin varmaan viimeisimpiä puhelinkuviani tällä phonella. 

Alan silti jotenkin jo tottumaan siihen että nää puhelimet aika ajoin päättävät elämänsä, blogiin se ei varmasti vaikuta kuin korkeintaan videoiden vähenemisellä :)

Tänkin megalaadukkaan ja hyvinotetun kuvan saaminen oli tuskatilojen takana. Ei koirien vaan puhelimen vuoksi.

Mites meillä sitten yhteislenkki sujui?

Yllättävän hyvin. Kauheesti en ehtiny Emman menoa koirien kanssa seurailemaan nimittäin Vili oli melko "aktiivisella" tuulella.

Kiran hihnan löin lanteille kiinni niin sain kaikessa rauhassa käydä Vilin kanssa tahtojen taistelua.

Jalo välillä yritti tulla hiukan Kiraa pusuttelemaan, koska Kira 💕

Mutta siis suurimmilta hermoromahduksilta vältyttiin. 

Sateinen sunnuntai piristyi kummasti 🐾

Agiliitoa lelun kanssa

Joo tässä nopea kirjoitus tästä "ah niin ihanasta, pakko saada lelusta"...

Valitsemani lelu palkka olikin täydellisyyttä hipoja ja juuri sellainen jota olin etsinyt ja ajatellut.

Perjantaina illalla agilityyn lelu taskussa ja intoa piukeena.

Radassa oli kaksin kappalein itselle luvassa valssia ja sinällään lupaavaa oli etten ollut perseelläni enkä sen puolin kovin pahasti juossut takaperinkään :D

Ehkä mulla on toivoa vielä...

Tää lelu toi taas yhden liikkuvan osan lisää joka selkeästi oli mun ajatuksen juoksulle liikaa ja Kira "en voi leikkiä kuin sinun kanssasi" teki hyvin nopeasti selväksi että lelu ei hänen mielestään ole palkka vaan vain ylimääränen extra.

Jälkeen päin katoin Vilman onneksi kuvaamat videot nimittäin se meni vielä enemmän päin ... kuin radalla edes kuvittelin.

Tää ns. pakko saada lelu sai mut illalla lähinnä hakkaamaan päätäni seinään :D

Videoissa lelu heilui ja vinkui ja Kira juoksi niin kuin tuulispää ja esteet vaan kolisi ja oi voi.

Mutta taas tästä viisastuneena...

Jos jokin toimii älä ala muuttamaan sitä!

Mutta kepeissä on alkanut jo hiukan lisääntyä vauhti ja keinuakin käytiin paukuttelemassa.

Kyl tää täst!

Kertaakaan en oo lähteny agilitystä sillee et ottais päähän enkä lähtenyt nytkään mutta kotona kun katselin tota säätöä lelun kanssa niin kyllä otti otsalohkoon ihan kiitettävästi. Tämä "pakko saada" lelu muuttui "pakko jättää kotiin" leluksi noin vain.

🐾

M&M

Käytiin perjantaina koirien kanssa Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa.

Otin Vilin ensin mukaan ja kyllä oli joku tempun tehnyt ja lätkäissyt kauhean kokoisen mustan koirapatsaan ihan vaan Viliä tuijottamaan!

No heti kun Vili oli varma että tää muovinen kaveri ei aio tehdä mitään äkkihyökkäyksiä niin löytyi vesikippa... ensin siitä hörpättiin nätisti ja sitten "VESISOTAAAAA"... juu ei! 

Vili pois ja Veronika sai hakea paperia ja siivota meidän jäljet 😅

Sitten soviteltiin ihan normipantaa lukolla, koska pari päivää sitten isäntä sai melkein aivohalvauksen ja koiralta loppui melkein happi kun vanhoja pantoja kuluu löysätä ennen kuin ne ottaa pois ja täähän ei millään ole helppo tehtävä. Joten nyt on lukolliset pannat jotka saa ihan napsautettua auki niin pysyy koirilla henki ja isännällä järki.

Sitten joutui vielä kakara puntariinkin 19.4 kiloo palavaa rakkautta juoksikin jokaisen työntekijän rakastettavaksi joka vaan tilaisuuden antoi. 

Kaiken tämän lisäksi mukaan lähti myös nyt kaksi prikuulleen samallaista lelua reenailuun mukaan.

Vilperi autoon ja Belgi neiti mukaan. Jotenkin tää tuntui kauheen erilaiselta reissulta. 

Koirapatsas →  "ai se ei liiku" ja matka jatkuu, 

ISTU ja pannan kokeilu... "juu me otetaan tää, niin iskä ei kurista suakaan"

Vesikippa... juu "tuttu juttu tollanen on kotonakin"

Sitten näin oi niin ihanan täydellisen just tällästä me ollaan aina tarvittu lelun agilityyn! Pakko saada!

Sitten maksamaan. Toinen koira-asiakas saapuu ja pari "päh,päh" ääntä ihan vaan noin niin ku tervehdykseksi. Kira puntariin 20kiloa ja kotiin. 

 😀

TreeniVihko

Mulla oli jossain kohtaa pitkään Kiran kanssa treenivihko käytössä.

Oon muutenkin vähän sen luontoinen ihminen että asioista kirjanpito tuntuu luontevalta

ja selkeyttää mulle asioita.

Koin myös että jokaisen treenin läpikäyminen vielä kotona toi sellaisia Ahaa-elämyksiä että missä meni vikaan ja tuli analisoitua sitä omaa tekemistä.

Nyt vihot on ollut jossain kaapin perällä unohduksissa ja mistä mahdoinkaan saada jonkun lampun syttymisen että niiden esiin kaivaminen varsinkin nyt kun koiria on kaksi olisi enemmän kuin aiheellista!!!

Se voisi ensinnäkin A. selkeyttää missä mennään B. Mihin asioihin milloinkin painottaa

 C. Monipuolistaa harjoittelua D. Helpottaa molempien yksilöllisiä suuntia treenaamisessa

Avasin myös pitkästä aikaa Tokon ohjeet ja säännöt.

Ihan muistuttelu mielessä.

Joten tässä kuva miltä DIY sisältö mun vihkosissa näyttää:

(Vili)

Katsotaa miten vihot pitävät pintansa ja miten ne tässä ajan kanssa elävät :)

Eilisestä

Tänään aamulla heräsin siihen tosiasiaan että AU mua sattuu...

Siihen osasin varautuakin eilisen päivystys reissun jäljiltä ja ilmeisesti parissa päivässä olon pitäisi olla jo hyvä.

Joten nyt on ainakin aikaa kirjoittaa.

Moetein aamulla että mitäs paimenten kanssa teen ja ajattelin omatoimilenkittää paimenet eli toisinsanoen mentiin keskustan koirapuistoon

Kamera ei tietenkään tullut taas mukaan silloin kuin olisi kannattanut.

Mutta otin pari videota miksi koirapuistoilu on omatoimilenkitystä 😊

Puistoilun jälkeen suunnattiinkin kotiin, koska Tuija tuli hieromaan Kiran ja 

Nyt jo hetken poissa olleet niskajumit olivat saapuneet takaisin... joulukuu jääkin hieronnan suhteen välistä paitsi jos tulee joku "hätätapaus" niin Tuija lupasi tulla käymään.

Oon kyllä ollu tosi tyytyväinen kun Tuija on käynyt täällä ja tällä jatketaan eteenkin päin. 😊🐾

TB

ThrowBack kuvia

Pari viikkoa sitten oltiin Vilman ja kaikkien paimenten kanssa nauttimassa ulkoilusta, ennen lunta ja ns. virallista talvea :) 

Rantsulla käy selkeesti muitakin kuin me

Hera ja Vili

Hera, Diwa, Vili ja Kira

Diwa ja Hera

Kyl tää neljän koiran kanssa rallattelu rannalla on vaan sellasta menoa ja melskettä :D

Treenejä

Menneellä viikolla treenailtiin vähän taas kaikenlaista.

Tehtiin pari kertaa tottiksia kentällä ja molempian paimenian kanssa meni hyvin. 

Itsee olin tyytyväinen ja fiilis oli hyvä.

Jälkeen päin aloin miettimään että mitä mun nyt oikeesti tarvis ton Kiran kanssa tehdä, kun tuntuu et treenit on nykysin yhtä seuruuttamista seuruuttamisen perään. Mitä siihen alokas luokkaan nyt kuuluikaan?

Laitoin Kirsillekin viestiä että kun seuraavaksi päästään yhteistreeneihin niin paikkamakuuta, sivulle siirtymistä ja ALOluokan hyppyä voitais alkaa vääntämään. Koskakohan oon mahtanu edes paikkamakuuta harjoitella viimeksi??

Aika tavoitteita en edes jaksa alkaa miettimään kun tässä on käynyt nyt vuoden aikana selväksi että Kiralle sattuu ja tapahtuu joten...

Vilille tarvitsisi vääntää kanssa tottiksissa yhtä jos toistakin, mutta mutta,,,

Ensi keväälle oon vähän suunnitellut Kiralle rallly tokon Alo luokan kurssille menoa (ehkä) ja Vilin kanssa vois osallistua jollekin näyttelytunnille tai kahdelle (ehkä)....hmm.

Käytiin myös hakuilemassa tiistaina ja mulla oli tosi huono olo, jotain pientä lämmön nousua oli havaittavissa.

Vili kyllä hakuilee hyvin ja tällä kertaa hakuiltiin jopa yhdessä :D

Kiraa sain taas saatella, mutten ihan niin paljon.

Katsotaan nyt hetki vielä tota hakuilua ja milleen se nyt alkaa sujumaan vai sujuuko.

Agilityssä sitten taas perjantaina oli super kivaa. Kira nousi kyllä kierroksille jo ennen kentälle menoa ja ulkona sainkin jo rauhotella. 

Hiukan tuppas Kiralla taas tassu nousemaan perusasennossa ylös ja äänikin vuosi, mutta ihan niin paljon ei kentällä hyrrännyt kuin viimeksi. 

 Muutenkin Kira oli niin hyvä kentällä!

Hypyissä nostettiin rimaa ja molemmat agi koirat selviytyivät ilman ongelmia :)

 

Nyt en juossut takaperin enkä saanut molotus kohtauksia, mutta ohjasin molemmilla käsillä ja heilutin taas jokaiseen ilman suuntaan siten että ihmeteltiin miten oo jo ihan solmussa itseni kanssa.

Jälkikäteen kun katsoo videoita niin on mun ohjaus jotain niin ultimaattisen järkyttävää :D :D :D

MUTTA me juostiin ekaa kertaa 8 esteisen radan (vai milleen se sanotaan) ja olin niiiiiin super hyper onnellinen ja tyytyväinen belgineitiin! Yhden putkeen menon kämmäsin mutta sekin korjattiin siinä heti.

 

 Vilma ohjasi Diwaa joten en päässyt uljaan Dn kanssa liitämään.

Ehkä mä joskus vielä saan uljaan Dn kaveriksi enkä saanut Vilmalta ainakaan moitteita että olisin Diwan ehtinyt pilaamaan :D

Tää on lyhyt pieni hetki mutta oon onnellinen et Vilma sai sen videolle <3

Koitan ensi viikolla saada kuvailtua enemmän. Huomasin mm. että en ollut kahteen viikkoon käyttänyt mun kameraa lainkaan!

Ainoastaan puhelinta!

Miten on edes mahdollista niin en tiedä :D

Talven ensimmäiset

Tällä viikolla sain otettua talven ensimmäiset LUMIkuvat paimenista joten "pakkohan" ne on teidän kanssa jakaa :)

Kävin molempien kanssa yksittäislenkillä joten tupla laatuaikaa <3

Vili iski aika villiksi kun tajusi ekan kerran että maassahan on LUNTA! :D

Vilperi hyppi ja loikki ja pyöri...ja tajusi että lunta voi syödä :)

 

Lintuja tarvi pitää erittäin tarkkaan silmällä :D

"Ot sää vaan kuvii ni mää keskityn olennaiseen"

Tukkajumala

Sitten Kira...

Mun kaunis karvaton belgityttö <3

Harmaa nokka :)

Tässä on nyt ekat "hei meillä on lunta" kuvat :)

Mä ainakin oon onnellinen tästä valkoisesta ilmiöstä ja koirat, sekä lapsetkin tykkää... Nyt vaan lunta lisää ja aurinkokin saa pilkahdella taivaalla ;)