Koiramaisia unelmia

TOKO unelmia

Siitä asti, kun Kira saapui meille kävi nopeasti hyvin selväksi, että harrastaminen on kivaa.

Tottistelu on todella kivaa (ainakin suurimmaksi osaksi) . Välillä katkeaa motivaatio ja välillä se on aivan huipussaan.

Kutsunkin meidän tekemistä wanna be tottisteluksi. 

Unelma olisi päästä korkkaamaan TOKOn alokas luokka. Tietenkin vaatimattomasti loistavilla pisteillä. Tämän hetken päämäränä ja unelma olisi joskus saada Kiralle TK1.

 Kyllä me vielä sinne päästään ja voinkin myöhemmin kirjoitella miten meidän treenailu on alkanut ja sujunut ja tulevaisuudessa jatkuu.

BH haave

Yhtenä unelmana tai oikeastaan pienenä haavena olisi saada hyväksytysti suoritettua myös BH koe, mutta sillä haaveella ei ole kiirettä. 

Agility unelma

Salaisena "unelmana" ja samaan aikaan painajaisena olisi käydä agility harjoituksissa. Ihan vain vastapainoksi ja hauskan pitämiseksi. Tähän asti suurin kynnyskivi on ollut autottomuus. Ehkä sitten joskus? Agilityn suhteen ei tarvitsi tavoitella mitään, siellä saisimme vahvistaa suhdetta ja kenguru saisi loikkia. Kira saisi hiukan vielä lisää ohjelmaa elämäänsä ja agility on varmasti myös monipuolista liikuntaa, sekä aivojumppaa (varmasti molemmille ;) )

Mätsäri unelmia

Kyllä luit oikein. Älä käsitä väärin. Mulla on kyllä mätsäri unelmia, mutta ne lähinnä liittyy lapsiin. Unelmana olisi että Kira olisi niin edukseen että tytöt saisivat loistaa monen monta kertaa ja niin kauan kuin haluavat kehissä Kiran kanssa.

Silloin tällöin unelma

Silloin tällöin unelmoin että Kiralle tehtäisiin pennut ja Kirasta tulisi kirjaimellisesti Äitee.

Olisi maailman hienointa saada Kiran pentu. Äiti ja tytär. 

Ja tämä on sen takia silloin tällöin unelma, koska toisena hetkenä en välttämättä haluakaan Kiralle pentuja. Tämä on sellanen ON OFF unelma. Aika näyttää ;)

Unelmien unelma

Unelmien unelma olisi saada perheeseemme vielä toinen karvabelgi. En tiedä miksi mutta mulla on todella vahva tunne siitä, että toinen koira täydentäisi kaiken. Ei tarvitsisi lasten enää tapella kumpi saa juosta kehässä tai treenailla Kiraa ;)

 Unelmani ei kuitenkaan ole täysin pilvilinnoissa, vaan olen ajatellut kaikki mahdolliset ja ehkä mahdottomatkin kompastus kivet. Olen miettinyt asiaa realistisesti. Olen myös tehnyt itselleni "Ennen kuin minulle tulee toinen koira"-lupauksia.

 Tärkeimpiä asioita ennen unelman toteutumista on saada Kira aikuiseksi. Kira on vasta vuoden ja kaksi kuukautta. Kira on sen luonteinen koira etten siitä niin ole huolissani, mutta haluan antaa Kiralle aikaa kasvaa rauhassa "aikuiseksi" ja mahdollisimman tasapainoiseksi, itsevarmaksi omaksi yksilöksi ennen kuin joskus tuon meille uuden asukin kotiin. Toinen tärkeä asia minulle on kartoittaa omat voimavarani ja haluan olla varma että aikani ja energiani varmasti riittävät antamaan molemmille sen mitä ansaitsevat.

Olen valmis haasteisiin kun aika on oikea ja tällä hetkellä tyydyn unelmiin.

Unelmat on tehty toteutettaviksi ja vaikka ne olisivat tällä hetkellä unelmia niin olen varma, että joskus vielä ne ovat totta.

Miksi kirjoitan?

Aloin tässä miettimään miksi kirjoitan?

Blogin aloittaminen oli pelkkä hetken mielijohde.

Kun aloitin kirjoittamisen niin tiesin haluavani ylös muistoja ja halusin voivani jälkeen päin lukea toilailuja,sekä onnistumisia.

Mietein onko mulla edes aiheita mistä kirjoittaa mutta niin niitä on vaan tipahdellut päähän ja näköjään ihan blogiinkin asti.

Halusin myös tavallaan saada jonkun väylän päästää ulos kaikki koira jutut, koska jokainen koiran omistaja tietää, että KUKAAN ei jaksa kuunnella sitä jatkuvaa höpötystä sun koirastasi. Täällä saan höpöttää ja läpättää ja tänne saan purkaa kaikki typerimmistäkin kirjoituksista lähtien... 

En mainosta mun blogiani, koska mulle on aivan täydellisen sama lukeeko tätä ketään muu, kuin mun äiti :D

Tällä hetkellä kirjoitan tätä lähinnä itselleni.

Ehkä myös osittain tää on mulle hetki omaa aikaa tän sirkuksen keskellä ja samalla myös hiukan terapeuttistakin. Nimittäin "koiraelämän" ulkopuolella on ollut hieman kuoppaista ja tän blogin kirjoittaminen on ollut kivaa ja piristävää...

Joten kiva jos luet tätä ja jollet niin sekään ei haittaa. :)

Mallin hommissa

Halusin jakaa teille ja  etenkin itselle muistoksi yhteen paikkaan kaikki Kiran "malli kuvat" 

Näistä jokaisen on ottanut Miia Saarinen.

Miia kuvasi ensimmäisen kerran Kiraa 5kk ikäisenä

ja saatiinkin hienoja kuvia pennusta

Toisen kerran Kiraa valokuvattiin tasan 1 vuotiaana.

Miia on loistava valokuuva ja Miian kuvia tulette varmasti jossain kohtaa lisääkin näkemään.

Tutkimassa

Maanantaina lähdimme Vilman ja nuorimmaiseni, sekä koirien kanssa tutustumaan minulle uuteen maastoon.

On super kivaa, kun välillä löytää uusia erilaisia paikkoja joissa käydä.

Jokin aikaa lumessa kahlattuamme löysi koirat hylätyn auton renkaan ja se oli Tinosta ihan huippu juttu. Päätin takaisin tulomatkalla raahata renkaan mukanamme autoon. Halusin, että Tino pääsee uudelleenkin nauttimaan renkaan riepottelusta. Samainen rengas onnistui myös rikkomaan Vilman takakajarin (Anteeeeeksi)

Alta pois :)

Kira kävi tutkimassa mitä mielenkiintoista rengas sisältää ja kun mitään ei löytynyt niin loppui kiinnostuskin.

Jatkoimme matkaa ja pian Diwa the mega nenä sai jonkun hajun, jonka jälkeen Diwa lähinnä seikkaili hajujen perässä ja nämä kaksi muuta hölmöä vaan palloilivat.

Kira koittaa kartoittaa Diwan menoa

Kaikessa touhuilussa Kira hetkellisesti "kadoitti" Veronikan joten lentäen lapsen luokse

Kyllä Diwa meitä viihdytti vaikka hajut olivat selkeästi parempia kuin seura

Nopea poseeraus

The Nenä

Päivä Timpen kanssa

Keskiviikkona Vilmalla oli aamuvuoro ja käytin tilanteen hyväkseni varastaakseni Tinon työpäivän ajaksi meille.

Ensimmäinen tunti meni silitellessä ja haliessa meidän pikku sylihauvaa. Kello oli niin vähän, että odottelimme vanhimman tyttären heräämistä (koska hiihtoloma).

Kun koko talo oli hereillä ja aamupalat syöty kerättiin komppanja kokoon ja metsäretkelle. Täydellinen ilma. Asteet nollissa ja aurinko pilkahteli taivaalla. 

Metsä on ihan paras paikka! Lapset keksivät, vaikka kuinka paljon tekemistä ja koirat rakastavat metsässä temmeltämistä. 

Ympäri vuoden me kuljetaan metsässä ja yleensä koko perhe mukana. Joskus on eväitä, joskus mummin marjamehua ja joskus mennään vaan retkeilemään tai nopealle lenkille.

Tällä kertaa menimme sekä lenkkeilemään, että muuten vaan hengailemaan.

Hyvä asia metsässä on myös se että Timpen lempi asiat eli kepit eivät pääse loppumaan kesken :)

Kysymys kuvatessa herää miksi ihmeessä mun koira ei voi ikinä kulkea niin kuin normaalit koirat neljällä jalalla?

Kotiin päin tultaessa päädyimme isolle aukealle, josta näkee pitkälle jokaiseen suuntaan. Hellyin antamaan tyttöjen taluttaa hetken koiria. Luotan kyllä koiriin, mutta turvallisuus ennen kaikkea ja kun kerran muita koiria ei näkynyt missään suunnassa niin pääsivät tytöt pitämään hetkeksi hauskaa.

Upean ilman innoittamana jäimme vielä pihaan heittelemään koirille palloa

Tinolla meni pallo hukkaan :)

Lopuksi niin kuin hyväkäytöksisille koirille kuuluu kotona odotti herkkua;)

Vielä ennen Tinon kotiin paluuta Emma kävi Hilman kanssa meillä.