Arvauskeskuksen asiakas...
A,B,C...
Terveyden aakkoset.
Kun hain Kiraa niin ilmoitin jo hakiessa kasvattajalle, että Kira kuvataan heti kun vuosi paukahtaa täyteen.
Kun vuoden vaihde läheni niin jännitys asiasta kasvoi. Ketään muu Kiran sisaruksista ei ollut menossa vielä vuodeen iässä kuvauksiin.
Päätin syöväni itse, vaikka pieniä kiviä kunhan saan Kiran kuvautettua. Mitä jos jokin onkin huonosti? Miten käy meidän wannabe tokoilun? Miten saan tuettua koiran terveyttä? Tämän neuroamisen taustalla oli varmasti osittain Miinan kohtalo. Osittain lähipiiriin tulleet tiedot koirista, jotka olivat vaikuttaneet täysin terveiltä, mutta kuvatessa olikin järkyttävä totuus paljastunut. Koira olikin "rikki".
Olen kova myötäelämään näissä asioissa, joten tämä ei kauheesti helpottanut oloa...
Varasin ajan heti kuin mahdollista.
Ensin tarkoitus oli mennä Ventelälle, mutta muutamaa päivää ennen H-Hetkeä saimme tietää koneiden olevan rikki... En jaksanut odottaa vaan soitin ajan Kankaan Jussille Käppärään.
Kun aika vihdoin koitti kävelin Kiran kanssa paikan päälle. Paino oli 20.6kg.
Sitten nukutettiin ja kuvattiin.
En edes kehtaa kertoa miten pehmeän hysteerinen olin :D Tälläiset asiat eivät kuulu mun vahvuuksiini, vaikka normaalisti koen olevani henkiseesti hyvinkin vahva ihminen. Eikö jokaisella saa olla joku heikkous jolloin toimii kaiken järjen vastaisesti ja vaikuttaa lähinnä pikkulapselta? :D
Odottaessani puhelimen WhatsApp lauloi moneenkin numeroon ja taisin siinä happihyppelylläkin käydä.
Sitten katsomaan kuvia... Odotusten mukaisesti mulle olisi voitu lyödä mitkä tahansa kyynär- ja lonkkakuvat naaman eteen. Eihän niistä maallikko mitään ymmärrä. Koitin useaan otteeseen kysyä mitä mikäkin tarkoittaa, kun vastaukset kuulostivat ympäripyöreältä siansaksalta. Otti rajusti kupoliin. En viisastunut millään valtakunnan tavalla yhtään mistään.
Kira alkoi heräillä ja lähdimme kotiin. Loppu ilta Kiralla meni nukkuessa. Vaikutti niin raasulta.
Lähes kaikki olivat sitä mieltä että tollasen kengurun täytyy olla terve, koska ei se muuten pomppisi ja loikkisi. Erittäin pessimistisenä suljin korvani. Pessimisti ei pety...ainakaan niin pahasti.
Kuvat lähtivät kennelliittoon ja taas odoteltiin. OmaKoirassa kävin varmuuden vuoksi joka aamu ja ilta viikon verran. Päällimmäinen ajatukseni oli toiveet 0/0 kyynäreistä ja B/B lonkista koska A:sta en uskaltanut edes unelmoida.
Vihdoin tulokset tulivat 0/0 A/A
!!!
Mun koira on täydellisen terve! Olin iloinen helpottunut ja onnellinen...
Tulevaisuus edessä ja stressi takana... Priimaa sekä ulkoa että sisältä :) Onni on terve koira.
Nyt on lupa loikkia
A,B,C...
Terveyden aakkoset.
Kun hain Kiraa niin ilmoitin jo hakiessa kasvattajalle, että Kira kuvataan heti kun vuosi paukahtaa täyteen.
Kun vuoden vaihde läheni niin jännitys asiasta kasvoi. Ketään muu Kiran sisaruksista ei ollut menossa vielä vuodeen iässä kuvauksiin.
Päätin syöväni itse, vaikka pieniä kiviä kunhan saan Kiran kuvautettua. Mitä jos jokin onkin huonosti? Miten käy meidän wannabe tokoilun? Miten saan tuettua koiran terveyttä? Tämän neuroamisen taustalla oli varmasti osittain Miinan kohtalo. Osittain lähipiiriin tulleet tiedot koirista, jotka olivat vaikuttaneet täysin terveiltä, mutta kuvatessa olikin järkyttävä totuus paljastunut. Koira olikin "rikki".
Olen kova myötäelämään näissä asioissa, joten tämä ei kauheesti helpottanut oloa...
Varasin ajan heti kuin mahdollista.
Ensin tarkoitus oli mennä Ventelälle, mutta muutamaa päivää ennen H-Hetkeä saimme tietää koneiden olevan rikki... En jaksanut odottaa vaan soitin ajan Kankaan Jussille Käppärään.
Kun aika vihdoin koitti kävelin Kiran kanssa paikan päälle. Paino oli 20.6kg.
Sitten nukutettiin ja kuvattiin.
En edes kehtaa kertoa miten pehmeän hysteerinen olin :D Tälläiset asiat eivät kuulu mun vahvuuksiini, vaikka normaalisti koen olevani henkiseesti hyvinkin vahva ihminen. Eikö jokaisella saa olla joku heikkous jolloin toimii kaiken järjen vastaisesti ja vaikuttaa lähinnä pikkulapselta? :D
Odottaessani puhelimen WhatsApp lauloi moneenkin numeroon ja taisin siinä happihyppelylläkin käydä.
Sitten katsomaan kuvia... Odotusten mukaisesti mulle olisi voitu lyödä mitkä tahansa kyynär- ja lonkkakuvat naaman eteen. Eihän niistä maallikko mitään ymmärrä. Koitin useaan otteeseen kysyä mitä mikäkin tarkoittaa, kun vastaukset kuulostivat ympäripyöreältä siansaksalta. Otti rajusti kupoliin. En viisastunut millään valtakunnan tavalla yhtään mistään.
Kira alkoi heräillä ja lähdimme kotiin. Loppu ilta Kiralla meni nukkuessa. Vaikutti niin raasulta.
Lähes kaikki olivat sitä mieltä että tollasen kengurun täytyy olla terve, koska ei se muuten pomppisi ja loikkisi. Erittäin pessimistisenä suljin korvani. Pessimisti ei pety...ainakaan niin pahasti.
Kuvat lähtivät kennelliittoon ja taas odoteltiin. OmaKoirassa kävin varmuuden vuoksi joka aamu ja ilta viikon verran. Päällimmäinen ajatukseni oli toiveet 0/0 kyynäreistä ja B/B lonkista koska A:sta en uskaltanut edes unelmoida.
Vihdoin tulokset tulivat 0/0 A/A
!!!
Mun koira on täydellisen terve! Olin iloinen helpottunut ja onnellinen...
Tulevaisuus edessä ja stressi takana... Priimaa sekä ulkoa että sisältä :) Onni on terve koira.
Nyt on lupa loikkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti