Super Susikoira

Lapsesta asti olen rakastanut koiria ja olenkin kasvanut saksanpaimenkoirien keskellä.

Siihen maailman aikaan puhuttiin lähinnä susikoirista.

Aina löytyy koira, joka on SE koira. Koira joka vie sydämesi ja josta tulee se legendaarinen superkoira.

Ensimmäinen susikoiramme oli Miina.

Miina oli meidän perheemme superkoira. Miinan kautta tutustuin myös koiraharrastus (IPO) maailmaan isäni kautta.

Miina suojeli meitä lapsia hengellään ja tästä superkoirasta lähti myös käsitys hyvin käyttäytyvästä koti koirasta. Tämä koira jäi sydämeeni ja mieleeni ikuisesti. Usein onkin mielessä ja äitini kanssa varsinkin Miinaa muistelemme. 

Miinan kohtalo oli valitettavasti kansiin kirjoitettu jo syntyessään. Lonkat pettivät liian ajoissa. Koiran elämä on aivan liian lyhyt, mutta luin joskus jonkun sanoneen koiran elämän olevan lyhyt, koska koira osaa jo syntyessään rakastaa pyytteettömästi ja meillä ihmisillä menee koko elin-ikä sen opetteluun.

Muistelemme mm. sitä kun pikkuveljeni oli vasta vauva ja nukkui vaunuissa ulkona. Pihasssa oli koirille ulkoaitaus, joka oli niin korkea, että sen ylittäminen olisi ollut suoranainen ihme. Vuokranantajamme jostain syystä päätti tulla käymään ja näki ulkona vaunut. Hän kurkisti vaunuihin sisälle. Mitä ilmeisemmin jäi pikkuveljelleni jotain "höpöttelemään". Onneksi äitini näki tämän ikkunasta, koska Miina kirjaimellisesti kiipesi ja hyppäsi aidan yli ja oli juuri nappaamassa tämän "ahdistelijan" kankkuun kiinni kun äitini ehti väliin :D

Miina myös "suojeli" meitä ahkerasti pulkkamäessä, sekä uimareissuilla :) 

Kaikesta huolimatta Miina oli minulle SE ensimmäinen superkoira, joka makasi liikkumatta vierelläni kun kuume nousi lähemmäs 40 astetta. Miina oli vierelläni kun olin surullinen ja lohdutti. Miina tuli yöllä huoneeseeni kun heräsin pahaan uneen. Kipeänäkin viimeisillä voimillaan oli loppuun asti meidän kanssamme, meidän tukenamme ja meidän turvanamme.

Ikuisesti minun sydämessäni.

Päivä jona Miina lähti oli meille kaikille raskas ja Miina jätti ikuisen tassun jäljen sydämeeni.

Elämäni super susikoira.

Ei varmaan tarvitse kaukaa etsiä syytä miksi juuri Kiran väritys sai minut rakastumaan :)

Lapsuudessani meillä seikkailivat myös muita saksalaisia Osmo, Tino ja Sara.

Joten rakkaus koiriin ja varsinkin paimeniin syntyi jo lapsena.