Keskiviikkona Vilmalla oli aamuvuoro ja käytin tilanteen hyväkseni varastaakseni Tinon työpäivän ajaksi meille.
Ensimmäinen tunti meni silitellessä ja haliessa meidän pikku sylihauvaa. Kello oli niin vähän, että odottelimme vanhimman tyttären heräämistä (koska hiihtoloma).
Kun koko talo oli hereillä ja aamupalat syöty kerättiin komppanja kokoon ja metsäretkelle. Täydellinen ilma. Asteet nollissa ja aurinko pilkahteli taivaalla.
Metsä on ihan paras paikka! Lapset keksivät, vaikka kuinka paljon tekemistä ja koirat rakastavat metsässä temmeltämistä.
Ympäri vuoden me kuljetaan metsässä ja yleensä koko perhe mukana. Joskus on eväitä, joskus mummin marjamehua ja joskus mennään vaan retkeilemään tai nopealle lenkille.
Tällä kertaa menimme sekä lenkkeilemään, että muuten vaan hengailemaan.
Hyvä asia metsässä on myös se että Timpen lempi asiat eli kepit eivät pääse loppumaan kesken :)
Kysymys kuvatessa herää miksi ihmeessä mun koira ei voi ikinä kulkea niin kuin normaalit koirat neljällä jalalla?
Kotiin päin tultaessa päädyimme isolle aukealle, josta näkee pitkälle jokaiseen suuntaan. Hellyin antamaan tyttöjen taluttaa hetken koiria. Luotan kyllä koiriin, mutta turvallisuus ennen kaikkea ja kun kerran muita koiria ei näkynyt missään suunnassa niin pääsivät tytöt pitämään hetkeksi hauskaa.
Upean ilman innoittamana jäimme vielä pihaan heittelemään koirille palloa
 |
| Tinolla meni pallo hukkaan :) |
Lopuksi niin kuin hyväkäytöksisille koirille kuuluu kotona odotti herkkua;)
Vielä ennen Tinon kotiin paluuta Emma kävi Hilman kanssa meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti