Huhtikuun shoppailut

Tässä kuussa panostin näyttelyromuihin; hihnaan ja snakeen, koska ryhmänäyttely lähestyi pelottavasti.

Nämä näyttely tuotteet siirtyivätkin tulevaisuuteen, koska Kiran leikkauksen aikataulu nopeutui ja kaikki näyttely harjoitukset ja mätsärit peruuntuivat jo pelkästään nenäpunkki jutun takia. Mutta eiköhän näille tule myöhemmin sitten käyttöä kun sairaslomat on lusittu ja elämä jatkuu eteenpäin.

Merkkiä Findogs

Valoitus kuvissa saa hihnan näyttämään valkoiselta/luonnonvalkoiselta mutta väri on beige.

Janutex

Haavasuoja-asu

Kiran leikkauksen jälkeiseen elämään

Infoa tulevasta

Nyt mä sen tein ja ilmoitin Kiran ensimmäiseeen ALOkasluokan kokeeseen!

Tuota virkussa ilmoittautumista on kehuttu niin helpoksi, mutta ei se ainakaan mulle ollut. Kun päätin siihen ilmoittautua niin olisin halunnut sen tapahtuvan heti ja tälläinen odottelu ei oikein ole mun vahvimpia puoliani joten...Kyllä se siitä sitten suttaantui loppuviimeksi. Mutta nyt on sitten ilmo laitettu! Taidankin tästä lähin pyytää jonkun muun hoitamaan nää mun ilmoittautumiset, jotta en harmaannu sitä tehdessäni :D

Nyt onkin sitten toukokuun ykkös prioriteetti saada eteen(luokse)tulo kondikseen, samoin kuin täyskäännös ja kontakti!

Täytyy saada vahvistettua hyppy, paikka makuu ja kaukokäskyt kuntoon!

Täytyy myös panostaa (jotenkin) oman mielentilan ja jännityksen hallintaan ja tehdä omia mentaalipuolen harjoituksia. Yksi suurimpia asioita miten kaikki voi mennä pyllylleen on ehdottomasti oma mielentila ja jännitys. Mulle käy helposti siten, että jos jännitän todella paljon mun kuulo ei toimi, kun olen niin jännittynyt. En yleensä jännitä ihmisten edessä enkä suorittaessani mitään. Mutta tää koiran kanssa tekeminen saa itselle niin paljon paineita ja jännitystä, että täytyy varmaan sekin saada edes jonkun näköisesti blakkariin!

Kesäkuussa tarvitseekin saada sitten järjestettyä kokeenomaisia treenejä ja harjoituksia, että saa hahmotettua ongelmakohdat ja painotettua vielä entistä enemmän niihin!

Katsotaan miten tää meidän pitkä treenitauko vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään.

Kesäkuun jälkeen toivotaankin sitten vaan parasta.

Kuulumisia saikulta

Leikkauksesta on nyt jo hetki ja saikkuilua onkin jo pidempään ton nenän takia.

(Teksti sisältää kuvia leikkaushaavasta)

Uskomatonta, mutta totta Kiran ruokahalu muuttui ihan älyttömästi parempaan suuntaan jo parin päivän aikana leikkauksen jälkeen!

Tämä on todella positiivinen asia meidän taloudessa!

Kaikki ruoka on mennyt isolla ruokahalulla alas ja heti kun luvan on saanut niin ruoka on syöty melkein ennen kuin selkäni olen kääntänyt. Lääkkeet menee alas niin kuin vettä vaan.

Ketään kenen koiralla on hyvä ruokahalu tai on ruualle ahne/perso koira ei voi käsittää kuinka hermoja raastavaa ja stressaavaa on koiran syömättömyys. Kuinka paljon turhautumista siitä seuraa. Välillä vaikka tarjolla olisi mitä sisäpaistia niin käydään nyrpistämässä nokkaa... Välillä koiran perseluutkin alkavat vilkkumaan turkin alta. Olen niin tyytyväinen tähän muuttuneeseen tilanteeseen!

Miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa jäljellä ja tottiksissa niin aika näyttää :)

Nyt viikonloppuna mennäänkin pitkästä aikaa tekemään ruutu ja katsotaan miten menee!

Aivastelut ja nenän vuotamiset ovat alkaneet jo helpottamaan, mutta eivät vielä ole muisto.

Veronikan ja Kiran kanssa lenkillä

Muuten meillä Kira vaikutti parantuneen nopeasti ihan muutamassa päivässä! Aina ulos astuessa belgistä muuttui sähköjäniksen ja superpallon sekamuoto. Tää onkin ensimmäinen kerta kuin toivoisi hieman rauhallisempaa ehkä jopa laiskaa koiraa itselle :D  Odotan kyllä jo paljon että päästään tekemään ja touhuamaan normaalisti. 

Lenkit aloitettiin hissukseen mutta hyvin pian huomasi että matkaa saa lisätä ihan reippaasti ja melkein entiselleen nimittäin pientäkään eroa Kirassa ei entiseen ollut... Ainut että tarkkana saa kengurun kanssa olla ettei mitään vahinkoja satu.

Maanantaina lappu irroitettiin haavasta ja näin ekaa kertaa haavan. Ehkä pieni yllätys kuinka iso se oli mutta hyvältä/siistiltä kaikinpuolin näytti. Tässä muutama kuva:

Kira sai olla hetken ilman pukua ja samantien kiipesikin mummun syliin...

Tuo haavasuoja-asu on ollut ihan ykkönen! Kira pääsee kulkemaan ja liikkumaan hyvin ja vaihtoehtona kauluriin paljon parempi. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille ja loppu viimeksi on ainakin mun mielestä maksanut itsensä jo takaisin. Kyllä mä silti odottelen kuin kuuta nousevaa että saadaan viikata toi kaappiin talteen ja missään nimessä en ikinä sitä hävitä, koska koskaan ei tiedä milloin sitä tullaan tarvitsemaan tämän tai seuraavan tai sitä seuraavan tai sitä seuraavan karvakamun kanssa.
Nyt kävi myös niin että viikonloppuna laitoin Kiran tikkien poiston ajan ylös kalenteriin ja eihän se ollutkaan ihan kahta viikkoa vaan muutaman päivän vähemmän joka kyllä sopii paremmin kuin hyvin :)

Niin tämä ei kyllä leikkaukseen liity mutta mainitsen silti, että vihdoin Kiran niskakarvat/kaulus on alkanut kasvattamaan tukkaa takaisin!!! Eli pian meillä on taas nätti belgi neiti ;)

Alkaa saikun loppu lähenemään ja kalenteri hiljalleen täyttymään :) 

Mainittakoon vielä, että allekirjoittanut heitti paperit sisälle kouluun. Sinne kyllä soittaessani varoiteltiin, että ensisijaisesti valitaan ne joilla ei ole tutkintoa ja että tunkua alalle on, joten ihan hirveästi ei kannata odotuksia nostaa. Pessimistinä annan elämän viedä enkä niin kauheesti odota sinne pääsyä. Iloitsen ja innostun asiasta vasta, jos lottovoitto napsahtaakin. Joten saapi nähdä mihin suuntaan meidän elämä tulevaisuudessa muuttuu vai muuttuuko edes :)

Sterkkaus

Nyt siihen paljon palloteltuun asiaan sitten päädyttiin.

Kun aika oli varattu ja H-Hetki koitti olin aivan rikki niin kuin joka kerta, kun joku tän perheen elukoista nukutetaan. Inhottavinta tässä oli se, että jouduin jättämään Kiran eläinlääkärille viideksi tunniksi.

Vilma ystävällisesti vei meidät Eurajoelle. Tällä kertaa nukuttaminen ei ollutkaan ihan niin kamalaa, kun Vilma oli vieressä keventämässä tunnelmaa.

Melko nopeasti sain kulutettua aikaa, mutta viimeinen tunti kyllä mateli.

Koti tuntui enemmän kuin tyhjältä...

Päästiin vihdoin hakemaan Kiraa ja siellä se neiti häkissä makoili mutta pää oli ylhäällä. Menin tietysti heti moikkaamaan. Aloin kuuntelemaan eläinlääkärin sepustusta niin Krisse meni mun tilalle ja Kiralla oikein häntä heilui ja oli ihan innoissaan, kun näki Krissen :)

Leikkaus meni hyvin. Kiralta oli löytynyt myös nielutulehdus, mutta hoituu samoilla antibiooteilla ja saatiin vielä särkylääkkeetkin matkaan.

(joudutte valitettavasti kärsimään puhelin kuvista)

Vihdoin päästiin lähtemään kotiin ja olin kyllä todella yllättynyt kuinka virkeä Kira loppu viimeksi oli.

Nokkaeläin <3

Krisse oli vielä niin kiltti että ajoi PetPorin kautta ja juoksin sisälle hakemaan Kiralle sellaisen Janutexin haavasuoja-asun. Kira pääsi heti kotiin saavuttaessa töttöröstä eroon.

Kiralla on kerran ennenkin ollut töttörö päässä ja Kira muuttuu samantien patsaaksi eikä liiku mihinkään ettei vaan törmäile.

 Kotona menikin sitten loppu ilta rauhallisesti Kira etsi ihmisistä koko illan turvaa ja tulikin jatkuvasti syliin tai kylkeen nukkumaan <3

Pikku potilas juuri saapuneena kotiin

ThePuku

Kira sai jopa nukkua elämänsä ensimmäisen yön sängyssä. Nimittäin kun olin nukahtanut niin Kira oli tullut mun viereen ja perheen miehellä ei ollut sydäntä ajaa koiraa pois sängystä joten mulla oli tietämättäni unilelu vieressä koko yön <3

Vielä nyt aamullakin Kira on väsynyt (varmasti myös kipeä) ja kaipaa hellyyttä... 

Tuntuu oudolta kun mulla on nyt tollanen "huomaamaton" koira eikä persekärpäinen kotona. Koira jolle tulee yleensä heti kuuma onkin koko ajan ihan sylissä tai kyljessä kiinni.

Kahden viikon päästä on tikkien poisto ja odotan kyllä niin kuin kuuta nousevaa, että tämä kaikki on taakse jäänyttä ja pääsemme normaali elämään kiinni. Vähän jännittää miten saan ton sähköjäniksen pysymään aisoissa kunnes on parantunut.

Otin "ennen"kuvat Kiran turkistakin (meinasi kyllä unohtua) jotta voin tässä ajan kuluessa seurailla miten turkki muuttuu ihan ulkonäöllisestikin. Tässä tulevien viikkojen aikana kertoilen leikkauksen jälkeisiä kuulumisia.

Kaikesta huolimatta kolmen kuukauden välein juoksemista ei tule ikävä ja ehkä tästä eteenpäin meno on tasaisempaa :)

Siihen asti näihin tunnelmiin :)

Tuntemattoman Delilah

Eilen ulkoilutin kameraa ja tällä kertaa on luvassa teille kuvia jonka päätähtinä misseilee Diwa, sekä Vilma.

Sitten muutama kuva molemmista :)

Loppuun vielä muutama mustavalkoinen

:)

Pentukuumetta nostamassa

Eilen pääsin (tuppauduin :D) Emman ja Krissen mukaan katsomaan Hilman tulevaa pikkuveljeä.

Kyseessä oli siis Giantpaw's G-pentue. Voi vauvat... Miten voi koiran pennut olla niin pirun suloisia. Musta ei ikinä voisi tulla kasvattajaa monestakaan syystä, mutta varsinkin siksi etten ikinä pystyisi luopumaan noista palleroista!

Pieni iso tassu

Luvassa muutenkin on paljon pentusaastetta nimittäin haikara vierailee kevään aikana useammassakin osoitteessa ;)
 tosin ei kyllä meillä :)

Cane Corso vauva iskän sylissä

Näillä oli niin samettiset turkit, suloiset ruttuiset naamat ja terävät pienet hampaat... muutenkin olivat tosi kivoja pikku termiittejä. Vanhempiakin ja muita aikuisia koiria nähtiin ja yks narttu oli kyllä niin kovin hieno! Tykkäsin hirveesti sen kompaktista ulkomuodosta ja sopusuhtaisesta ulkonäöstä. Väritys ja luonne oli upea. Sen räjähtävä ilo ja energia, sekä tottelevaisuus teki kyllä vaikutuksen. :) 

Kyllä siinä itsekkin kun sai yhden TOKOprinsessan syliinsä alkoi fiilistelemään millaista tälläisen kanssa olisi veivata jälkeä. Kuinka hienoa olisi aloittaa pentu tottistelu... Melkoista fiilistelyä ja mielikuva leikkiä se loppu aika sitten olikin, kun siihen yhteen narttu pentuun tykästyin.

Mussa taitaa olla jotain masokistin vikaa kun noi narttukoirat on niin mun mieleen :D

Kyllä tollaisen kanssa kelpaisi jäljellä mennä.

Kotona tajusin saaneeni koko matkan ajan melkoisia puheripuleita innostuksissani ja aloinkin miettimään ehtivätkö Krisse ja Emma lainkaan höpöttelemään kasvattajalle :D  Ylpeille tulville vanhemmille tää oli jo toinen kerta kun vauvaa kävivät katsomassa ja ensi viikolla ovat taas menossa joten toivottavasti saan innostuneisuuteni anteeksi :)

Kasvattaja oli todella mukava jonka vuoksi varmaan en saanut puheripulointianikaan kuriin :D

Tai sitten tää Kiran kanssa hiljaiselo alkaa sekottamaan mun päätäni ihan todenteolla! Mulla menikin siellä jo senat sakaisin ja sanat sekaisin useampaan otteeseen ja tekstiä tuli suusta enemmän kuin aivot edes prosessoivat...
Kun meille joskus tulee perheenlisäystä taidankin lopullisesti menettää järkeni :D

Pentujen vanhemmat, sekä muut taloudessa olevat koirat olivat todella avoimia ja ottivat meidän innoissaan vastaan. Hiukan ehkä omia ennakkoluulojakin siinä ropisi näiden kanssa aikaa viettäessä.

Melkoisia termiittejähän nää oli (hyvällä tavalla) ja tosi aktiivisia pikku kavereita, kuitenkin kolme tuntia siellä hurahti näitä ihmetellessä. :)

Kotiin saapuessani tää oma räjähtävää energiaa ja iloa juoksikin syliin jonka jälkeen mut kyllä haisteltiin ihan milli milliltä läpi! Kira kävi mun reppuakin haistelemassa (tarkasti varmaan ettei mitään ylimääräistä tullut mukana ;) )

Luvassa siis jatkossakin pentusaastetta ja fiilistelyjä :)

Rentoja päiviä

Me vietellään nyt pitkälti rentoja päiviä kunnes Kira on taas varmasti elämänsä kunnossa...

Tänäänkin perus lenkkeilyjen lisäksi meillä oli poseeraus ja tasapaino harjoittelua... 

...sekä tyttöjen kanssa ajan viettämistä.

Kiran ruokahalu on ollut taas hukassa ja lääkekuuri pisti vatsaa sekaisin, joten painoa on liian vähän. Kyllä se siitä sitten taas pikku hiljaa saadaan nousuun :)

Tavoitteita!!!

TAVOITTEET 2016-2017

Nyt lyön tän vuoden tavoitteet tapetille, niin ehkä niihin tulee pyrittyä ja voi sitten vuoden vaihteessa miettiä miten meni noin niin kun omasta mielestä...

2016

1. Ykkös tavoitetta koristaa ehdottomasti nää terveysasiat. Sekä menttaali ja fysiikka puolen toimivuus. Loppu vuoteen menessä pyrin löytämään Kiran kanssa harmoonisen tasapainon kaikilla osa-alueilla ja pyrin myös itse pysymään terveiden kirjoissa lisäämällä liikuntaa ja vihanneksia niin sanotusti. Kuvaukset on jo suoritettu, joten se tavoite on ainakin täyttynyt.

2. Nämä tämän vuoden näyttelyt näyttäisivät olosuhteiden pakosta menevän ohi, joten niellään tappio ja veivataan jokainen mahdollinen mätsäri läpi! Kerätään kaikki kokemukset blakkariin ja ensi vuonna misseillään, eikä harmitella tätä asiaa sen enempää.

3.ALO luokan korkkaus! Tämän ulkokauden aikana me mennään ja käydään ainakin yhdessä kokeessa! Kävi miten kävi ja saadaan asioita eteenpäin. Satunnaisesta syystä en vielä uskalla luvata ehtivämme sitä useampaan kokeeseen. Toivotaan, että ulkokausi olisi pitkä ja syksy jatkuisi pitkälle alku talveen lämpimänä.

4. Jälkikauteen 100% panostus! Me tehdään jälkeä aktiivisesti ja saadaan tehtyä niin hyvä pohja kuin mahdollista.

5. Me käydään agilityn alokaskurssi. Katsotaan sitten millaiset käytännön mahdollisuudet , aika ja Kiran into agiliidon jatkamiseen ovat.

6. Hihnakäyttäytymisen varmuus siihen kuntoon, että saadaan aloitettua rullaluistelu ihan tosissaan!

7. Talvella veivataan viilataan TOKOa siihen kuntoon, että vuoden 2017 tavoitteita ei tarvitsisi jahkailla, näyttivät ne sitten millaisilta tahansa vuodenvaihteessa.

2017 

Tavoitteista sen verran, että tiettyjä asioita on jo mielessä ja katsotaan mikä vuoden vaihteessa on sitten tilanne...

1. TK1

2. BH-koe

3. 1-2 näyttelyt

4. Luonnetesti

5. Viralliset selkäkuvat

6. Jäljen jatkaminen, kun kausi alkaa

...mutta nämä lyödään lukkoon ja katsotaan tilannetta sitten vuodenvaihteessa.

Kuva Ruby

Tässä harrastus touhussa ehkä kaikkein eniten turhauttaa, kun tavoitteet siirtyy.

Meillä tavoitteet eivät ole olleet mitään mahdottomia tai kuuta taivaalta jonka vuoksi vielä enemmän ottaa nuppiin... Vaan yksinkertaisesti elämä on tullut vastaan ja treenaaminen on ollut mahdotonta tai oikeastaan panostaminen tiettyihin osa-alueisiin. Myös erinäiset terveydelliset asiat ovat syöneet oman siivunsa, mutta mä nyt kilttinä tyttönä nieleskelen "tappiot" ja usko Kiraan ja harrastamiseen on vahva... Onhan toi nyt mulle opettaja ja se ensimmäinen <3

Tämä on ehkä itselle paras opetus, kun olen kuitenkin suhteellisen päättäväinen ja tavoitteellinen niin mulle oppikouluna erittäin hyvä ;)

Mietintää ja aivastelua

Eli, kun aloin tätä blogia kirjoittamaan ja pohdein mistä kaikesta kirjoitan niin halusin kirjoittaa niiden hyvien iloisten asioiden lisäksi ne hassut kommellukset, MUTTA myös kaikki sudenkuopat ja ei niin kivat jutut...

Tää Kiran juoksu asia sai mut ihan totaalisesti turhautumaan ja myös motivaatio katosi tuhkana taivaan tuuleen.

Lähinnä on ilmoilla ollut sellasta oman päänsisäistä yksinpuhelua ja sellaista "ihan turhaan mää edes yritän"  kiukuttelua... Joo tätä ei kannata lukea nyt liian vakavasti nimittäin tää kuuluu (mun mielestä) asiaan kun harrastaa, että välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin.

Yliviivauskynä tulevissa treeneissä ja tapahtumissa käynyt rajulla otteella myös, koska meille on tullut kylään ystävämme nenäpunkki.

Kun sain tästä tietää niin ilmoitin heti kaikille joidan kanssa oon ollut parin kolmen viikon aikana tekemisissä ja peruin kaikki treffit, tapaamiset, treenit, näyttelytreenit, mätsärit... kaiken. Tää ei oo sellainen asia josta olisi kauhean kiva kaikille ilmoitella ja ymmärrän että osalle asiasta tuleekin pahamieli. Itse kun tälle asialle jotain voisi, mutta niin kauan kun on koiria niin on myös punkkeja, kennelyskää ja kaikkea muuta vastaavaa. Moni menikin apteekki ostoksille ja melko lailla suurin osa otti asian hyvin niin itsellekin jäi parempi mieli inhottavasta asiasta.

Myös jälki on nyt sitten tauolla lääkityksen ajan eli 3viikkoa!

"Koirakavereita" ei saa nähdä kahteen viikkoon...

Eilen tuntui kyllä haikealta ja harmitti, kalenteri näytti tyhjältä kun kaikki oli peruttu.

Sinällään tää ei nyt mikään maailmaa kaatava juttu ole nimittäin lääkkeet naamaan ja elämä jatkuu. Ajoitus ei vaan olisi voinut enää huonompi olla.

Eli meillä ei tää viikko nyt ole oikein ollut paras mahdollinen.

Mitäs me nyt sitten tehdään? 

1. No mä koitan lakata kaikkien muiden kuuntelemisen ja teen tässä sterkkaus asiassa niin kuin itse koen parhaaksi.
2. Me vietetään treenitaukoa muilta osin paitsi tottisteluissa. Kun aivastelu ja Kiralla oireet helpottaa niin me aletaan tekemään hyvänmielen tottiksia.
3. Me lenkkeillään ja käydään metsässä. Vältellään paikkoja joissa on muita koiria ettei tartuteta ketään.
4. Me nautitaan yhdessä olosta ja tehdään kaikkia kivoja juttuja mäkijuoksentelusta, noudon alkeisiin ja pallon perässä juoksenteluun.
5. Tärkeinpänä mä kaivan sen pääni pois perseestä ja väännän hymyn huulille ja alan suhtautumaan näihin asioihin positiivisella otteella ja kaivan taas itsevarmuuttani takataskusta...
6.  Kun aika koittaa niin meillä taas alkaa kalenteri täyttymään ja pääsen taas palailemaan asiaan ja aikatauluihin.

Tälläistä meillä tällä hetkellä ja nyt olisi ainakin kalenterissa tilaa kuvailuille, niin toivon mukaan kuvia ainakin on tulossa blogiin, vaikka meidän suunnalla ei nyt hirveästi mitään normaali elämää ihmeellisempää tapahdukkaan. Oikeastaan varmaan se että koko ajan tehdään ja tapahtuu on sitä normaalia elämää, joten oikeastaan voisi sanoa ettei mitään rauhallista elämää ihmeellisempää tapahdu :)