Kuulumisia saikulta

Leikkauksesta on nyt jo hetki ja saikkuilua onkin jo pidempään ton nenän takia.

(Teksti sisältää kuvia leikkaushaavasta)

Uskomatonta, mutta totta Kiran ruokahalu muuttui ihan älyttömästi parempaan suuntaan jo parin päivän aikana leikkauksen jälkeen!

Tämä on todella positiivinen asia meidän taloudessa!

Kaikki ruoka on mennyt isolla ruokahalulla alas ja heti kun luvan on saanut niin ruoka on syöty melkein ennen kuin selkäni olen kääntänyt. Lääkkeet menee alas niin kuin vettä vaan.

Ketään kenen koiralla on hyvä ruokahalu tai on ruualle ahne/perso koira ei voi käsittää kuinka hermoja raastavaa ja stressaavaa on koiran syömättömyys. Kuinka paljon turhautumista siitä seuraa. Välillä vaikka tarjolla olisi mitä sisäpaistia niin käydään nyrpistämässä nokkaa... Välillä koiran perseluutkin alkavat vilkkumaan turkin alta. Olen niin tyytyväinen tähän muuttuneeseen tilanteeseen!

Miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa jäljellä ja tottiksissa niin aika näyttää :)

Nyt viikonloppuna mennäänkin pitkästä aikaa tekemään ruutu ja katsotaan miten menee!

Aivastelut ja nenän vuotamiset ovat alkaneet jo helpottamaan, mutta eivät vielä ole muisto.

Veronikan ja Kiran kanssa lenkillä

Muuten meillä Kira vaikutti parantuneen nopeasti ihan muutamassa päivässä! Aina ulos astuessa belgistä muuttui sähköjäniksen ja superpallon sekamuoto. Tää onkin ensimmäinen kerta kuin toivoisi hieman rauhallisempaa ehkä jopa laiskaa koiraa itselle :D  Odotan kyllä jo paljon että päästään tekemään ja touhuamaan normaalisti. 

Lenkit aloitettiin hissukseen mutta hyvin pian huomasi että matkaa saa lisätä ihan reippaasti ja melkein entiselleen nimittäin pientäkään eroa Kirassa ei entiseen ollut... Ainut että tarkkana saa kengurun kanssa olla ettei mitään vahinkoja satu.

Maanantaina lappu irroitettiin haavasta ja näin ekaa kertaa haavan. Ehkä pieni yllätys kuinka iso se oli mutta hyvältä/siistiltä kaikinpuolin näytti. Tässä muutama kuva:

Kira sai olla hetken ilman pukua ja samantien kiipesikin mummun syliin...

Tuo haavasuoja-asu on ollut ihan ykkönen! Kira pääsee kulkemaan ja liikkumaan hyvin ja vaihtoehtona kauluriin paljon parempi. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille ja loppu viimeksi on ainakin mun mielestä maksanut itsensä jo takaisin. Kyllä mä silti odottelen kuin kuuta nousevaa että saadaan viikata toi kaappiin talteen ja missään nimessä en ikinä sitä hävitä, koska koskaan ei tiedä milloin sitä tullaan tarvitsemaan tämän tai seuraavan tai sitä seuraavan tai sitä seuraavan karvakamun kanssa.
Nyt kävi myös niin että viikonloppuna laitoin Kiran tikkien poiston ajan ylös kalenteriin ja eihän se ollutkaan ihan kahta viikkoa vaan muutaman päivän vähemmän joka kyllä sopii paremmin kuin hyvin :)

Niin tämä ei kyllä leikkaukseen liity mutta mainitsen silti, että vihdoin Kiran niskakarvat/kaulus on alkanut kasvattamaan tukkaa takaisin!!! Eli pian meillä on taas nätti belgi neiti ;)

Alkaa saikun loppu lähenemään ja kalenteri hiljalleen täyttymään :) 

Mainittakoon vielä, että allekirjoittanut heitti paperit sisälle kouluun. Sinne kyllä soittaessani varoiteltiin, että ensisijaisesti valitaan ne joilla ei ole tutkintoa ja että tunkua alalle on, joten ihan hirveästi ei kannata odotuksia nostaa. Pessimistinä annan elämän viedä enkä niin kauheesti odota sinne pääsyä. Iloitsen ja innostun asiasta vasta, jos lottovoitto napsahtaakin. Joten saapi nähdä mihin suuntaan meidän elämä tulevaisuudessa muuttuu vai muuttuuko edes :)