Eli, kun aloin tätä blogia kirjoittamaan ja pohdein mistä kaikesta kirjoitan niin halusin kirjoittaa niiden hyvien iloisten asioiden lisäksi ne hassut kommellukset, MUTTA myös kaikki sudenkuopat ja ei niin kivat jutut...
Tää Kiran juoksu asia sai mut ihan totaalisesti turhautumaan ja myös motivaatio katosi tuhkana taivaan tuuleen.
Lähinnä on ilmoilla ollut sellasta oman päänsisäistä yksinpuhelua ja sellaista "ihan turhaan mää edes yritän" kiukuttelua... Joo tätä ei kannata lukea nyt liian vakavasti nimittäin tää kuuluu (mun mielestä) asiaan kun harrastaa, että välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin.
Yliviivauskynä tulevissa treeneissä ja tapahtumissa käynyt rajulla otteella myös, koska meille on tullut kylään ystävämme nenäpunkki.
Kun sain tästä tietää niin ilmoitin heti kaikille joidan kanssa oon ollut parin kolmen viikon aikana tekemisissä ja peruin kaikki treffit, tapaamiset, treenit, näyttelytreenit, mätsärit... kaiken. Tää ei oo sellainen asia josta olisi kauhean kiva kaikille ilmoitella ja ymmärrän että osalle asiasta tuleekin pahamieli. Itse kun tälle asialle jotain voisi, mutta niin kauan kun on koiria niin on myös punkkeja, kennelyskää ja kaikkea muuta vastaavaa. Moni menikin apteekki ostoksille ja melko lailla suurin osa otti asian hyvin niin itsellekin jäi parempi mieli inhottavasta asiasta.
Myös jälki on nyt sitten tauolla lääkityksen ajan eli 3viikkoa!
"Koirakavereita" ei saa nähdä kahteen viikkoon...
Eilen tuntui kyllä haikealta ja harmitti, kalenteri näytti tyhjältä kun kaikki oli peruttu.
Sinällään tää ei nyt mikään maailmaa kaatava juttu ole nimittäin lääkkeet naamaan ja elämä jatkuu. Ajoitus ei vaan olisi voinut enää huonompi olla.
Eli meillä ei tää viikko nyt ole oikein ollut paras mahdollinen.
Mitäs me nyt sitten tehdään?
- No mä koitan lakata kaikkien muiden kuuntelemisen ja teen tässä sterkkaus asiassa niin kuin itse koen parhaaksi.
- Me vietetään treenitaukoa muilta osin paitsi tottisteluissa. Kun aivastelu ja Kiralla oireet helpottaa niin me aletaan tekemään hyvänmielen tottiksia.
- Me lenkkeillään ja käydään metsässä. Vältellään paikkoja joissa on muita koiria ettei tartuteta ketään.
- Me nautitaan yhdessä olosta ja tehdään kaikkia kivoja juttuja mäkijuoksentelusta, noudon alkeisiin ja pallon perässä juoksenteluun.
- Tärkeinpänä mä kaivan sen pääni pois perseestä ja väännän hymyn huulille ja alan suhtautumaan näihin asioihin positiivisella otteella ja kaivan taas itsevarmuuttani takataskusta...
- Kun aika koittaa niin meillä taas alkaa kalenteri täyttymään ja pääsen taas palailemaan asiaan ja aikatauluihin.
Tälläistä meillä tällä hetkellä ja nyt olisi ainakin kalenterissa tilaa kuvailuille, niin toivon mukaan kuvia ainakin on tulossa blogiin, vaikka meidän suunnalla ei nyt hirveästi mitään normaali elämää ihmeellisempää tapahdukkaan. Oikeastaan varmaan se että koko ajan tehdään ja tapahtuu on sitä normaalia elämää, joten oikeastaan voisi sanoa ettei mitään rauhallista elämää ihmeellisempää tapahdu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti