Sterkkaus

Nyt siihen paljon palloteltuun asiaan sitten päädyttiin.

Kun aika oli varattu ja H-Hetki koitti olin aivan rikki niin kuin joka kerta, kun joku tän perheen elukoista nukutetaan. Inhottavinta tässä oli se, että jouduin jättämään Kiran eläinlääkärille viideksi tunniksi.

Vilma ystävällisesti vei meidät Eurajoelle. Tällä kertaa nukuttaminen ei ollutkaan ihan niin kamalaa, kun Vilma oli vieressä keventämässä tunnelmaa.

Melko nopeasti sain kulutettua aikaa, mutta viimeinen tunti kyllä mateli.

Koti tuntui enemmän kuin tyhjältä...

Päästiin vihdoin hakemaan Kiraa ja siellä se neiti häkissä makoili mutta pää oli ylhäällä. Menin tietysti heti moikkaamaan. Aloin kuuntelemaan eläinlääkärin sepustusta niin Krisse meni mun tilalle ja Kiralla oikein häntä heilui ja oli ihan innoissaan, kun näki Krissen :)

Leikkaus meni hyvin. Kiralta oli löytynyt myös nielutulehdus, mutta hoituu samoilla antibiooteilla ja saatiin vielä särkylääkkeetkin matkaan.

(joudutte valitettavasti kärsimään puhelin kuvista)

Vihdoin päästiin lähtemään kotiin ja olin kyllä todella yllättynyt kuinka virkeä Kira loppu viimeksi oli.

Nokkaeläin <3

Krisse oli vielä niin kiltti että ajoi PetPorin kautta ja juoksin sisälle hakemaan Kiralle sellaisen Janutexin haavasuoja-asun. Kira pääsi heti kotiin saavuttaessa töttöröstä eroon.

Kiralla on kerran ennenkin ollut töttörö päässä ja Kira muuttuu samantien patsaaksi eikä liiku mihinkään ettei vaan törmäile.

 Kotona menikin sitten loppu ilta rauhallisesti Kira etsi ihmisistä koko illan turvaa ja tulikin jatkuvasti syliin tai kylkeen nukkumaan <3

Pikku potilas juuri saapuneena kotiin

ThePuku

Kira sai jopa nukkua elämänsä ensimmäisen yön sängyssä. Nimittäin kun olin nukahtanut niin Kira oli tullut mun viereen ja perheen miehellä ei ollut sydäntä ajaa koiraa pois sängystä joten mulla oli tietämättäni unilelu vieressä koko yön <3

Vielä nyt aamullakin Kira on väsynyt (varmasti myös kipeä) ja kaipaa hellyyttä... 

Tuntuu oudolta kun mulla on nyt tollanen "huomaamaton" koira eikä persekärpäinen kotona. Koira jolle tulee yleensä heti kuuma onkin koko ajan ihan sylissä tai kyljessä kiinni.

Kahden viikon päästä on tikkien poisto ja odotan kyllä niin kuin kuuta nousevaa, että tämä kaikki on taakse jäänyttä ja pääsemme normaali elämään kiinni. Vähän jännittää miten saan ton sähköjäniksen pysymään aisoissa kunnes on parantunut.

Otin "ennen"kuvat Kiran turkistakin (meinasi kyllä unohtua) jotta voin tässä ajan kuluessa seurailla miten turkki muuttuu ihan ulkonäöllisestikin. Tässä tulevien viikkojen aikana kertoilen leikkauksen jälkeisiä kuulumisia.

Kaikesta huolimatta kolmen kuukauden välein juoksemista ei tule ikävä ja ehkä tästä eteenpäin meno on tasaisempaa :)

Siihen asti näihin tunnelmiin :)