Puntarissa oli jo vuoden ikään mennessä sterkkaus... Ja plussia ja miinuksia punnittiin useaan otteeseen.
Kiran jatkuva juokseminen ei tee hyvää Kiralle (eikä myöskään mun pääkopalle).
Sinällään juoksujen aiheuttamat siivoukset sun muut eivät niinkään haittaa,
mutta Kiran kohdalla nää naisten vaivat menee niin paljon nuppiin, että ei ole edes todellista.
Jo siinä kohtaa kun niitä juoksuja aletaan tekemään niin varmasti jokaiselle ihan kärpäsestä posteljooniin käy selväksi, että tämä on hänen talonsa ja pihansa, sekä nämä ovat hänen ihmisiään.
Kira vahtii tonttiaan ja meitä niin kuin olisi tosi kyseessä ja on valmiudessa koko ajan...
Lenkeillä kaikki ovat mahdollisia uhkia ja kaikkea tarkkaillaan silmä kovana...
Kaikki ruoka piilotetaan pitkin kämppää (tai ainakin siitä osa)...
Nokan kanssa kynnetään maata, ei siis haistella vaan oikeasti se maa nuohotaan läpi niin että nokka on aina auki...
Hihnassa tulee aivopieruja joiden myötä myös kädet ovat vaarassa venyä tupla pituisiksi...
Tottiksissa pää jumittaa ihan tippuvasta lehdestä muurahaiseen...
Kun Kira saa palautetta huonosta käyttäytymisestä alkaa mun komentaminen...
Plus ne kuuluisat korvat toimittaa sitä koristeen virkaa...
Kaikki nämä yllämainitut eivät ole sellaisia pieniä kivoja lisiä vaan ajattele noita ja kertaa kymmenellä. Juoksut eivät ole pelkästään tuskaa mulle vaan myös Kiralle.
Kyllä tämä kaikki kuuluu ihan asiaan, kun on narttu. Mua ei myöskään nämä haittaisi tai nämä kyllä kestäisinkin varsin hyvin 1-2 kertaa vuodessa...Mutta Kira on alkanut näyttämään ensimmäisiä merkkejä alkavista juoksuista ja nämä olisivat sitten NELJÄNNET yhdeksään kuukauteen ja alkaa itsellä loppumaan huumorintaju ihan täysin.
Jos "ongelma" olisi pelkät juoksut niin ei se varmaan meidän elämää millään tavalla häiritsisi, mutta kun laitat kaikki nuo yllämainitut yhteen plus sitten ne perus juoksu jutut mitä kaikilla on niin ei tarvitse haaveilla näyttelyistä tai alokas luokista! Ei niiden itse juoksujen takia vaan kaiken tuon yllä listatun vuoksi. Seuraavaan puoleentoista kuukauteen ei tarvitse edes toivoa toimivia häiriötreenejä ja jos edes haaveilen ALO luokan korkkaamisesta tällä ulkokaudella niin voi heittää hyvästit koko ajatukselle. Näyttelyihin meno... oikein naurattaa koko asia... ei tule kesää eikä talvea!
Pyörää ei tarvitse edes haaveilla ottavansa alleen, koska Kiran remmikäyttäytyminen on erittäin epävarmaa, saatikka rakastamiani rullaluistimia joiden kanssa jo viime syksynä reenailtiin hiukan talon edustalla.
Jos merkit pitää paikkaansa niin Kira alkaisi sitten taas juoksemaan seuraavaksi heinäkuun lopulla. Eikä mua häiritsisi varmaan näin paljo mutta kun Kira tekee juoksuja pari viikkoa, juoksut kestää pitkään ja palautuminen juoksuista...huoh.
Ajattelin vielä jossain vaiheessa että odotan vuoden iän yli ja noiden kolmansien juoksujen ja sitten rauhottuu, mutta ei siltä nyt vaikuta. En tiedä enää mitä asiasta enää ajatella. Tämän aamupäivän olen pyörittänyt näitä asioita, kuin rikkinäistä levyä päässäni...
Tää ei voi myöskään olla enään kauheen turvallista terveydenkään kannalta.
Paljon oon miettinyt myös käytännön asioita kuten mitä Kiran turkille käy.
Eli ajatukset pyörivät ihan asiasta asiaan.
Pistin pari kyselyä aamutuimaan fbkin belgipalstoille.
Osa vastasi, että turkki menee pilalle. Muutamalla ei ollut vaikuttanut turkkiin mitenkään.
Lähes kaikki laittoivat, että ruokahalu kasvanut ja lihoamista tarvii varoa. No tämä olisi meidän kohdalla pelkkää plussaa. Myös oli tullut paljon kommentteja siitä, että paineistumiset treeneissä ja kisatilanteissa, sekä häiriö herkkyys vähentynyt.
Muuten mainittiin, että koirista oli tullut avoimempia ja leikkisämpiä.
Joten kaikilla vastanneilla sterkkaus oli vaikuttanut positiivisesti luonteeseen, mutta monella negatiivisesti karvaan. Osalla ei karvaan mitenkään ja ihan yhden vai kahden kohdalla oli turkistakin tullut parempi.
Luulen, että tässä on enään ja pelkästään kyse siitä miten haluan asennoitua asiaan. Haluanko keskittyä päätökseni positiivisiin vai negatiivisiin puoliin?
Nyt kun teen päätöksen suuntaan tai toiseen niin sen jälkeen aion keskittyä pelkästään päätökseni positiivisiin puoliin ja suljen korvani ja ajatukseni kaikelta muulta. Olen päätökseni tehnyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti