Vihdoin ja viimein se on täällä nimittäin VipStoresta tilaamani TRIXIE hyppyeste!
Pääsen vihdoin harjoittelemaan TOKO ALOkas luokkaan tulevaa hyppyä ihan milloin ja missä vain.
Kätevä kantokassi ja este painaa noin höyhenen verran! Ihan superia! Pennunkin kanssa voi alkaa tekemään jo keppien välistä juoksua ilman rimaa tietenkin! Sitä en tiedä minkä verran tai kuinka pitkään kestää, mutta nautitaan nyt niin kauan kuin se hengissä säilyy.
Pitkään tätä haaveilin ja kaavailin ja mietein millaiseen päädyn! Tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani!
Saatte nauttia nyt ensi alkuun Miisan koiran Nanan kuvista koska sattuneesta syystä en itse voi olla sekä kuvaamassa että treenaamassa :)
Me korkattiin siis Kiran kanssa heti samana päivänä harjoitukset. Tällä kertaa me ei harjoiteltukkaan TOKO hyppyä vaan sitä agilityn hyppyesteen ns läpi juoksua.
Joten rima oli kahden sentin korkeudessa mulla oli se palkka kippa toisella puolella estettä. Mua jäi niin paljon kaivertamaan se viime tunnilla käyty. Kun olin esteen toisella puolella ja Kiralla oli muhun kontakti toimi kuin unelma. Kiran viereltä lähettäminen vaati sen kontaktin rikkoutumisen ja Kira veti itsensä super epävarmaksi ja muakin hiukan jäi harmittamaan se kontaktista "pois opettaminen", vaikkakin ymmärrän sen pointin kyllä. Pohdein tätä asiaa sen kaksi päivää ja päätin kokeilla "omaa tyyliäni".
Joten aloitin ihan uudella käsky sanalla ja niin että Johanna toimi mun apparina. Laitoin palkan kippaan niin että Kira näki ja sanoin käsky sanan HEP muutaman kerran. Sen jälkeen siirryin kauemmas kupista ja hoin että HEP HEP HEP HEP! Kun Kira ihan tosissaan halusi kupille Johanna päästi irti. Se oli helppo sitten siirryin siihen että juoksin osan matkasta Kiran kanssa kupille. Kira sai katsekontaktista käsky sanan HEP ja juoksi/hyppäsi kupille (miten sen nyt haluaa ajatella). Loppu viimeksi lähetin itse Kiran kupille siten että olin Kiran vieressä. Joten sama loppu tulos ilman että tarvitsee rikkoa katse kontaktia... Voi olla että saan tästä seuraavalla kerralla hieman noottia, mutta ei me minnekään kisaamaan tähdätä joten en aio tätä niin veri suussa tosissani ottaakaan. Voi myös olla että kukaan ei ymmärrä sanaakaan äskeisestä selityksestäni :D
Tää agiliito on mulle ja Kiralle sellaista rentoa yhdessä tekemistä enkä halua ottaa tätä turhan tosissaan. Haluan että me mennään sinne yhdessä pitämään hauskaa ja jos meillä menee vähän sinne päin niin tarkoituksena on lähteä hymyssä suin kotiin. Tietenkään se ei tarkoita että aion opettaa Kiran päin piip. Mutta en aio myöskään murehtia ja stressata. Tää on meille yksinkertaisesti kiva lisä tekemiseen ja yhdessä hääräilyyn :)
Seuraavaksi kun lähdetään ihan tottistelemaan roikkuu tuo hyppyeste mun mukanani ihan varmasti!!!
 |
| Brave Strong Coralina |
Saatte nauttia nyt ensi alkuun Miisan koiran Nanan kuvista koska sattuneesta syystä en itse voi olla sekä kuvaamassa että treenaamassa :)
 |
| Upea Dogo canario Nana |
Joten rima oli kahden sentin korkeudessa mulla oli se palkka kippa toisella puolella estettä. Mua jäi niin paljon kaivertamaan se viime tunnilla käyty. Kun olin esteen toisella puolella ja Kiralla oli muhun kontakti toimi kuin unelma. Kiran viereltä lähettäminen vaati sen kontaktin rikkoutumisen ja Kira veti itsensä super epävarmaksi ja muakin hiukan jäi harmittamaan se kontaktista "pois opettaminen", vaikkakin ymmärrän sen pointin kyllä. Pohdein tätä asiaa sen kaksi päivää ja päätin kokeilla "omaa tyyliäni".
Joten aloitin ihan uudella käsky sanalla ja niin että Johanna toimi mun apparina. Laitoin palkan kippaan niin että Kira näki ja sanoin käsky sanan HEP muutaman kerran. Sen jälkeen siirryin kauemmas kupista ja hoin että HEP HEP HEP HEP! Kun Kira ihan tosissaan halusi kupille Johanna päästi irti. Se oli helppo sitten siirryin siihen että juoksin osan matkasta Kiran kanssa kupille. Kira sai katsekontaktista käsky sanan HEP ja juoksi/hyppäsi kupille (miten sen nyt haluaa ajatella). Loppu viimeksi lähetin itse Kiran kupille siten että olin Kiran vieressä. Joten sama loppu tulos ilman että tarvitsee rikkoa katse kontaktia... Voi olla että saan tästä seuraavalla kerralla hieman noottia, mutta ei me minnekään kisaamaan tähdätä joten en aio tätä niin veri suussa tosissani ottaakaan. Voi myös olla että kukaan ei ymmärrä sanaakaan äskeisestä selityksestäni :D
Tää agiliito on mulle ja Kiralle sellaista rentoa yhdessä tekemistä enkä halua ottaa tätä turhan tosissaan. Haluan että me mennään sinne yhdessä pitämään hauskaa ja jos meillä menee vähän sinne päin niin tarkoituksena on lähteä hymyssä suin kotiin. Tietenkään se ei tarkoita että aion opettaa Kiran päin piip. Mutta en aio myöskään murehtia ja stressata. Tää on meille yksinkertaisesti kiva lisä tekemiseen ja yhdessä hääräilyyn :)
Seuraavaksi kun lähdetään ihan tottistelemaan roikkuu tuo hyppyeste mun mukanani ihan varmasti!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti