Ensin pennulla löi vatsa sekaisin. No ihan normi setit katsoo että juo, ei mitään ylimääräistä ja piimää pieninä annoksina. Vili on ollut koko ajan pirteä ja menevä ja ruokahalu ollut kunnossa ja vettä on juotu ihan normaalisti. No meillä perheen pää oli niin huolissaan että jouduin soittamaan päivystävään el. isännännän seisoessa vieressä sen näköisenä että oli varma että pentu tekee vähintään nyt kuolemaa (puhelu maksaa siis yli 3€ min) Ihan vaan koska pentu on ripaskalla...
No sanoi että ollaan tehty oikein ja jatkakaa samaa mallia ja tätä on ollut liikkeellä (ylläri!). No isäntä ainakin rauhoittui ;)
Sitten tultiin flikkojen ja Kiran kanssa pyöräilemästä. Aloin leikata Kiran kynsiä ja ihmettelin kun vatsa tuntui vähän kuumalta. Kira kintut kattoon ja vielä edellispäivänä täysin tervehtyneeltä ja hyvältä näyttänyt arpi oli parista kohtaa auki ja tikkejä sun muita näkyi tulevan ulos. Näistä kohdista valui myös jatkuvasti jotain nestettä. Soitin taas päivystävälle ja käski tulla kuudelta paikalle. Sitten soitin Vilmalle että tulee katsomaan tota (niin kuin aina tälläisissä tilanteissa) ja Vilma sitten lähti mun mukaankin.
Mitä ilmeisemmin tikit ei ollutkaan sulavia vaan niissä oli jotain häikkää ja Kira makasi kintut kohti kattoa meidän siitä pitäessä kiinni kun el rönkki "aseet" haavoista sisälle ja nyppi niitä lankoja pois. Ei niitä ollutkaan sen yksi kaksi mitä ajateltiin Vilman kanssa. Me ollaan siis molemmat lähäreitä ja aika paljon kyllä yhtä jos toista nähty mutta kyllä molemmille tuli jossain välissä hiukan huono olo sitä katsellessa. Että ei mitään ihan nättiä touhua. Kira sai paljon kehuja kiitoksia ja oli suoranainen mallipotilas. Nyt meillä sitten pestään haavaa ja syödään antibioottia mutta kuulemma ei mitään saikkuilla tarvi. Haava on siis jo hyvin parantunut ja kiinni lukuunottamatta näitä muutamaa kohtaa.
Porin päivystävä eläinlääkäri jakaa erittäin radikaalisti mielipiteitä porilaisissa ja osa ei veisi jollei eläin olisi kuolemassa käsiin. Itse olen aina saanut parasta mahdollista apua ja mitään moitittavaa ei ole. Hyvin kiitollisena joka kerta olen lähtenyt ja aina kunnollista apua saanut. Itse tykkään muodostaa omat mielipiteeni itse oli kyse koirista, ihmisistä tai eläinlääkäreistä.
Samalla siellä apteekissa jonottaessa ostin ne melkein unohtumaan päässeet matolääkkeet kahdelle kissalle ja koiralle.
 |
| Mustis |
Madottaminen on kyllä maailman eniten kankusta. Ainakin ollut... sen tahnan kissat on aina ottaneet hyvin nätisti ilman vaurioita on saatu asia aina hoidettua, mutta tällä kertaa pennun hyppiessä väkisin syliin löi Blondi kaikki kynnet mun reisipalaan :D Sitten taas Kiraa en ole ikinä saanut "tappeluitta" ottamaan koska ruuasta blokkaa ja omatoimisesti ei suostu ottamaan mutta nyt kun Kiran ruokahalu on parantunut niin tälläisetkin jutut menee heittämällä ja Vilikin honasi lääkkeensä ennen kuin edes tajusi mitä suuhunsa sai :)
Sinällään täällä kämpässä ei kyllä huomaa mitään eroa menneeseen. Samallainen ralli on päällä kaikilla eikä tätä miksikään sairastuvaksi voi kutsua. Lääkkeitä taas vaan naamariin. Pidetään huolta pesuista ja katsellaan että kaikki voivat hyvin. :) Kaikki ovat pirteitä omia itsejään ja pentukin "voi jo hyvin" (ei se mitenkään huonosti ole voinut vaikka vähän vatsa on toiminut vilkkaasti) Joten elämä jatkuu edelleen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti