Vimmaa ja pentutreffejä

Alkuviikko on ollut täynnä ohjelmaa. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Vimma vallattoman ja meidän isän kanssa käppäilemässä. Asteita oli reilu parikymmentä ja sen kyllä huomasi kun ihmisiä ja koiria oli joka kulma ja polku täynnä. 

Vimma ja Kira

Vimmakin pääsi vihdoin tapaamaan Vilin!

Vimmalla on ihan järjetön laumavietti ja Vimma olikin heti sitä mieltä että Vilistä tuli hänen pentunsa. Nyt on kaikki tutustunut toisiinsa ja nähneet Vilin. Kaikki hyväksyneet toisensa ja esittelyt ja tapaamiset menneet hyvin.

Tiistaina käytiin PetPorilla pentutreffeillä ja siellä olikin vähän yhtä jos toistakin koiraa. Me lähdettiin oikeastaan Emman, Krissen ja Jalon mukaan, koska muuten olisin ihan rehellisesti unohtanut koko jutun. Vilillä ei kyllä ole minkään valtakunnan alusta-arkuutta (tai mitään muutakaan arkuutta!) Vaan joka paikkaan täyttä häkää ja tassut kulkee nopeampaa kuin ajatus :D Punnitsinkin pennelin ja 5.4kiloa toi karvakasa painoi. Jalo oli oma rauhallinen itsensä. Ihmiset olivat kiinnostavempia kuin nää temmeltävät karvakasat. Kyllä Jalokin muutaman kerran hiukan intoutui leikkimään :) Vili Vilperi viiletti kuin viimistä päivää kokoon, väriin ja ikään katsomatta kaikkien perässä (hännässä) ja oikeastaan mitä lujempaa kaveri juoksi niin sitä mukavempi se oli. Vesikipalta kyllä muutaman kerran hain kakaran pois nimittäin sen verran hyvin Vilin tunnen että seuraavaksi olisi lattiat lainehtinut ja muutkin päässeet uimaan. :D Siellä vaan tilanjakajat tärisi kun vauhtia oli Vilillä enemmän kuin pitoa :D Aika hurahtikin napsahtamalla ja seuraavaa kertaa odotellessa. Vili oli jopa oikeasti väsynyt kun tultiin kotiin. 

Pojat 

Itse en tästä rauhasta ja hiljaisuudesta kauheasti ehtinyt nauttia nimittäin hetken kotona olemisen jälkeen Kiran kanssa lenkille ja kohti agilityn kakkos tuntia.

Muuten me ollaan lähinnä eletty normi elämää lenkkeilty, tottisteltu, tavattu Diwaa ja muita...

Holsku pojan Belgi tyyny

Viikonloppuna pitäisi sataa ja siinä on positiivista se että jälkeä on huomattavasti parempi tehdä saati korpun kuivalla maalla. Joten jokaisesssa asiassa on aina omat puolensa :)