Kaksi menee siinä missä yksikin

En ainakaan muista kuin korkeintaan sivunneeni tätä aihetta...korjatkaa jos olen väärässä :D

Lapsien kohdalla. Kyllä tavallaan. Kaksi lasta on parempi kuin yksi monestakin syystä, mutta jätän aiheen lapsiin liittyen tähän lauseeseen.

Kissojen kanssa taas kyllä. Kaksi menee siinä missä yksikin. Varsinkin, kun molemmat muuttivat meille samaan aikaan.

 Meillä on ennenkin ollut kissa. 

Tämä kissa anettiin toiseen kotiin. Kissa ei soveltunut pienten lasten kanssa ja vaikka Erika (silloin 2vuotta) antoi kissan olla täysin rauhassa jäi tämä vaanimaan Erikaa. Kissa oli milloin missäkin ja hyökkäili Erikan kimppuun. Odotin siihen aikaan Veronikaa ja viimeinen piste oli se, kun kissa hyökkäsi Erikan kimppuun takaapäin niin, että yksi raapaisu ylettyi vain sentin päähän Erikan silmästä.

Kun aloin näitä meidän nykyisiä kitekatteja etsimään niin tiesin heti haluavani 2 narttu kissaa, jotka ovat siskoksia. Halusin myös maatiaiskissat, mutta sellaisesta paikasta jossa olisi tiedossa kissojen molemmat vanhemmat. Yritin olla viisaampi kuin ensimmäisellä kerralla vuosia sitten.

Sitten löysin nämä enkä ole päivääkään katunut. Kisu ja Misu on kyllä ihan parhaimmat kaverit keskenään. 

Ehdottomasti oli ihan loistava ajatus ottaa 2 kissaa samaan aikaan. Ainakin toimii meillä hyvin ja kissoista on ollut paljon seuraa toisilleen.

Kisu ja Misu

Tää oli varmaan Erikallekin hyväksi tän ensimmäisen kissan jälkeen nimittäin Misu on niin Erikan kissa. Jos Misun haluaa nähdä niin kannattaakin kammeta yläkertaan Erikan huoneeseen.

Mitä sitten taas tulee koiriin...

...kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksi :D

Puh kuva. Kavereiden kanssa Siwassa

Puh. kuva. Kakaroiden kanssa yhteislenkeillä

Siis meidän tilanteessa ei mene :)

Kira on kuitenkin vasta nuori koira ja siihen vielä pentu mukaan kuvioon. 

Kira vaatii piiiiiiiiiiitkiä lenkkejä ja Viliä ei voi mitään kuutta kilsaa vielä lenkittää, joten me lenkkeillään erikseen. Joskus ilta tai viikonloppulenkeillä ollaan samaan aikaan ja molempien kanssa.

Sitten kun molempia vauvattaa samaan aikaan niin siinä saat arpoa kumpaa komennat :D 

Plus treenaaminen vie tietenkin aikaa enemmän.

Tietty ruokaa kuluu tuplat ja saat tuplasti olla huolissaan katkooko jompi kumpi jalkansa (koska hyppykepit).

Puh. Kuva. Nappula treeniä

Ilta huvia

Tiedän myös että joillakin joilla on seurakoiria/kotikoiria niin se kaksi ja jopa kolme menee siinä missä yksikin. Tai muuten erirotuisia tai kokoisia tai ikäisiä :)

 Samoin kuin varmasti vaikuttaa paljon myös se että onko sulla elämässä minkä verran muita velvoitteita, kuinka monta auttavaa kättä sulla on jne...

Mä olin varautunut henkisesti ja fyysisesti kaikkeen yllämainittuun. Joten Vilin saapuessa ei ollut järkytys, ettei kaksi mene siinä missä yksikin :)

Sitten taas Kiran elämä on saanut hirveesti lisää sisältöä, kun toi pentu on tullut ja kyllä eläimet vaan kaipaavat omanlaistaan seuraa. 

Mun elämä on saanut ihan hirveästi lisää ja erilaista sisältöä.

Aina löytyy koira jonka kanssa lähteä.

Oon kyllä tietynlaisen kuplan tässä rakentanut itselleni että hetkenpäästä tulee se aika kun kävelen tuolla molempien kanssa yhtäaikaa lenkillä. Nimittäin Vilikin tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän pituutta lenkkeihin... ja aika harvalla on aikaa aamulla kävellä esim. 2x 5km :D

Jos multa kysytään niin toista koiraa ottaessa varsinkaan pienellä ikäerolla ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kaksi menee siinä missä yksikin. ;)

2 On silti selkeästi mun onnen luku nimittäin kaikkia huollettavia täältä löytyy kaksin kappalein.

Ainut tosi asia mikä pian Vilin saapumisen jälkeen iski...on se että, jos mulle käy niin hyvä tuuri ja mun eläimet vanhenee niihin ikäluokkiin mitä nämä rodut yleensä elävät niin voin joutua luopumaan näistä kaikista ihan muutaman vuoden sisään kun vanhuus ja ikä tulee vastaan. Itse en pysty edes sen enempää ajattelemaan että joku näistä ei täällä olisi, mutta ajatus siitä että menettäisin kaikki vuoroperään on ihan hirveä.

Ja olenkin siitä muutaman ihmisen kanssa puhunut ja todennut että voi olla hyvin mahdollista että jäävät mun viimeisiksi karvalapsiksi jos näin käy nimittäin side näihin elukoihin on sen verran suuri.

Tässä on myös sellainen puoli että jos olisin niin onnekas että kaikki mun eläimeni eläisivät täyden pitkän elämän niin sen enempää ei voisi ihminen toivoa <3

:)