Luontoa arjen keskelle

Lapsilla on alkanut koulut ja arki on muovautunut aloilleen.

Valitettavasti tämä tarkoittaa myös vähemmän aikaa yhdessä ja enemmän menoja ja velvollisuuksia.

Lupasin tytöille, että saavat päättää ihan itse mitä tänään tehdään yhdessä.

Tytöt halusivat lähteä metsälle iltapalalle ja ottaa koirat mukaan. No Vilillä oli reenit vielä luvassa, vaikka oltiin aamulla jo Kirsin ohjauksessa molemmat koirat treenattu, joten Kira lähti mukaan.

 

Ostin meille oikein mega sämpylät tänään ja kuudelta pakattiin eväät ja lähdettiin kävelemään.

Tää on nyt erittäin hyvä esimerkki siitä millaista lasten kanssa metsällä voi olla. :D

Puolessa välissä matkaa Veronika huomasi että oli jättänyt oman reppunsa eteiseen. Repussa oli meidän eväsleivät :D

Likat juoksivat hakemaan unohtuneet eväät ja mä odottelin Kiran kanssa. Onneksi matka ei ole pitkä :)

Sitten pohdittiin mikä olisi paras paikka. No lammelle tietenkin, mutta molemmat halusivat eripuolelle lampea. Kompromissi ja leivät syötiin kivillä...kierrettiin toiselle puolelle ja kaakao juotiin siellä :)

Tytöt olivat iloisia ja eväät maistui... Veronikalle niin hyvin et söi osan munkin leivästäni ;)

Kirakin karkasi vaan kerran lampeen :D

Tytöt leikittivät Kiraa ja ihailtiin kun taivas alkoi pikku hiljaa muuttua auringonlaskun lähestyessä.

Veronika ja Kira

Erika ja Kira

 

Onnellinen koira <3

Erika kysy multa et "Äiti voiks ettii mul belgin kestävän kepin"

Vähän naurahdin ja oli pakko vastata että "muru, ei sellaisia ole" :D

Silppuri

Seuraavaksi siirryttiin nauttimaan kaakaot.

Sinne toiselle puolelle lampea...

Lähes heti kun oli kaakaot kaadettu päätti Veronika hypätä kaakaomukin kanssa ja osa housuille ja osa hanskoille. Onneksi kaakaota oli lisää ;)

Taivas alkoi näyttämään kauneuttaan ja alettiin lähteä kotiin päin koska Erikalle tuli yhtäkkiä huono olo. Siinä puhuessa perheen miehen kanssa puhelimessa tuntui vaan kopsahdus takaraivolla ja Veronika silmät lautasina "anteeeeeks, se oli vahinko" kyllä tyttäreni heitti mua kävyllä päähän :D :D

Oltiin lähes kotona jo niin Erikalle oli tapahtunut ihme paraneminen...

'

Kun käveltiin kotiin niin Veronika alkoi pohtia..

Veronika: "Miks Kira ees myytiin meille?"

Minä: "Miten niin?" 

Veronika: "No kun Kira on niin kaunis ja ihana koira niin miks kukaan haluis myydä sitä"

Jotenkin mulle tuli niin ikävä kesälomaa ja yhteistä aikaa tyttöjen kanssa <3

Sai ainakin tytötkin pienen palan luontoa arjen keskelle.

Toivottavasti kaikkien harrastuksien ja koulujen ja velvollisuuksien ja ihan kaikkien lomassa mä ehtisin ottamaan tälläisiä hetkiä enemmän. 

:)