En tie onko tekosyy vai fakta, mutta tottikset on ollu pahasti jälki junassa jo hetken... liiiiiian pitkän hetken.
No motivaatio on puuttunut täysin, koska ikkunaremontti vei koko syysloman ja heräsit kuudelta kun kerrankin olisit saanut nukkua, eteinen oli lähes pois käytöstä, ruuan laittaminen ennen neljää oli lähes mahdotonta, koiria ei voinut päästää pihaan ja oikeastaan kulkemaan paljoakaan sisälläkään.
Sen enempää en tästä rempasta kerro, mutta kyllä oli jokainen verisuoni katketa vähän väliä. Onneksi päästiin välillä täältä "karkuun" ja tuli tehtyäkin kaikenlaista (paitsi treenattua).
Täällä kämpässä oli niin pirun kylmä et itku melkein tuli ja minkään näköstä logiikkaa touhussa ei ollut mikä olisi helpottanut huomattavasti elämää... Ensi vklla vielä jatkuu hieman mutta luojan kiitos aletaan olemaan viime metreillä.
Ens viikolla kaivan motivaationi jostain selkärangasta. Jäljellekin olisi vielä tehnyt mieli lähteä, mutta alkaa jäämään haaveeksi ennen ensi kevättä.
Agiliidossa oltiin perjantaina ja Vilma edelleen saikkuileen joten sain uljaan D;n taas ohjattavaksi.
Kaikin puolin mulla ja koirilla oli mukavaa ja aletaan oikeesti jopa edistyä!!!
Diwa veti hyvin hyppyjä ja ohjauskin jopa sujui :D Kira on niin herkkä mun ohjaukselle että pienikin käden heilautus huti suuntaan ja koira on siellä missä ei pitäisi. Toki tää on pelkkää plussaa jos ohjaajan käden ei heiluisi jokaisessa ilman suunnassa :D
Diwa meni kepit ilman apuja, kunnes oltiin menossa toiseen suuntaan ja iski joku pieni aivopieru että eihän tänne suuntaan nyt näitä keppejä voi mennä :D
Kiran kanssa keppejä mentäessä mulle huudettiin että juokse nopeempaa :D
Alku Kiran kanssa oli pientä tahimista oikeeseen mielentilaan pääsemisen kanssa.
Pää hyrräsi ja aluksi rauhoiteltiin tilannetta ja johan alkoi homma pelittämään.
2 kertaa molemmat kentällä eli mulla tuli neljä kertaa hiki :D
Vähän kaihoinen mieli jo nyt kun ens perjantaina Vilma palaa ohjaksiin Diwan kanssa. Uljaan D:n kanssa on ollut kyllä kiva liitää :)
Jos en ens viikolla saa treeni moodia päälle ja tänne tule todistusaineistoa niin lupaan ja vannon tekeväni juustokakun treeniryhmäläisille ja meidän perheelle neljän tähden illallisen ja aloitan juoksemisen. Tää on melko paha rangaistus nimittäin keittiössä seisominen on mulle yhtä tuskaa :D
Näihin lupauksiin ja mietteisiin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti