Mätsäriputki jatkuu

Pääsiäis Match Show

28.3.2016

Järjestäjä Dogo Canario Finland ry

Tänään jatkui ah niin ihana mätsäriputkemme. Taas mentiin ilman tyttöjä, sillä Erika on vielä maailmalla ja Veronika hieman kipeänä.  Lähdimme Kiran kanssa hyvissä ajoin paikalle. Ilmoitimme sekä itsemme, että Vilman ja Diwan. Vilma kiiruhti suoraan töistä hakemaan Diwaa ja treffasi meidät paikan päällä.

Mätsärit järjestettiin parkkihallissa, jo etukäteen jännittelin miten Kira suhtautuu sisätiloissa hengailuun tälläisessä tilanteessa. Mietiskelin myös että joudunkohan juoksenteleman laukku selässä, jos en ehdi viemään sitä Vilman autoon ja kun samassa kehässä kuitenkin juostaan.

Sain ilmoitettua Kiran ja Diwan, jonka jälkeen menikin tunti ihmetellessä, kun koirien haukkumiset kaikui ja ilmastointi piti kauheata meteliä. Kira selkeesti oli kaikki aistit tapissa ja todella jännittynyt. Me reenailtiinkin ihan vaan rentoutumista kunnes Vilma saapui paikalle.

Halli oli hämärä ja iso. Täysin uusi tilanne sekä mulle, että Kiralle.
Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä ja päästiin rauhassa tutustumaan.

Kun Vilma ja Diwa saapuivat paikalle niin Kira selkeästi reipastui, ehkä vähän turhankin paljon ;)
Sitten alkoi odottelu. Oli taas paljon osallistujia, joten juostiin myös tänään ensin pareittain.

Kira juoksi todella hyvin! Olen kyllä todella ylpeä pikku belgistä :) Tuomarista Kira ei puolestaan niinkään välittänyt ja seisominen varsinkin viimeisessä kohtaa olisi mennyt hiukan paremmin jollei takana oleva koira olisi koko ajan tullut likistelemään. Diwa pääsi vielä jatkoon ja koki saman kohtalon...takana oleva koira pääsi vähän väliä iholle.

Kuvista tuli todella surkeita nimittäin hallissa oli melko hämärää...
Tässä onkin vähiten tärähtäneet ja näistäkään ei oikein iloa ole.

Siinä odotellessa viimistä kehään menoa tein kauempana Kiralle pikku tottikset. Kira olikin paljon rennompi kun tehtiin jotain ja teki vielä kaiken lisäksi melko hyvää tottista :)

Yhtä kokemusta rikkaampana jatketaan harjoituksia. Seuraavia mätsäreitä "odotellessa".

Mätsäriputki alkaa

Pääsiäis Match Show

26.3.2016

Harjavallan palvelus- ja seurakoiraharrastajat ry

Eli eilen alkoi kevään mätsäriputki! Meidän lisäksi mukaan lähti Vilma ja Diwa. Tämä olikin heidän ensimmäinen askel mätsäreiden hulluun maailmaan :) Kumpikaan tytöistä ei tullut mukaan, koska halusin katsastaa meidän käyttäytymis tilanteen ja touhun sujuvuuden näissä ekoissa mätsäreissä.

Tästä tulevasta putkesta saan kiittää vain ja ainoastaan itseäni, sekä toukokuun alkuun varattua ryhmänäyttelyä!
Pakkohan sitä reenata on...

Vilma tuli hakemaan meidät jo kymmeneltä nimittäin emme kunnolla edes tienneet minne olimme menossa. Olimmekin paikalla hyvissä ajoissa. Käytimme koirat erikseen asioilla ja kävimme ilmoittautumassa. Viime vuodesta viisastuneena pyysin jättämään muutaman numeron meidän väliimme.

Sitten alkoikin se seisoskelu ja odottelu. Koiria osallistui koko mätsäreihin yhteensä 107!!!

Sää oli ihan kiva mutta mutaliejua olikin kaikki paikat täynnä.
Kira piti ihan kivaa älämölöä autossa. En voi korostaa kuinka hyvää harjoittelua tää oli meille. Pian törmättiin myös Katriin ja Katrin uuteen lauman lisäykseen Usvaan. Usva on sk collie, joka tuli kanssa treenailemaan ja pyörimään isojen pentujen kehään.
Usvan tapaamista livenä olenkin jo odottanut ja olihan hän mukavan oloinen neiti Todella kiltti ja rauhallinen, nätti tyttö.

Kiiramanna Tiettyä Tunnelmaa "Usva"

Katrin blogia voi käydä kurkkaamassa täällä:

http://marjapoika.blogspot.fi/

Katri ja Usva menivät meitä ennen pyörimään kehään joten napsein heidän menosta vähän kuvia. Suuresta osallistuja määrästä johtuen kaikki menivät ensin "pareittain" kehään ja annettiin joko sininen tai punainen nauha.

Katri ja Usva nappasivat punaisen.
Haettiin Kira ja Diwa autosta totuttelemaan hälinään, vaikka seisokelua ja odottelua oli vielä ihan tarpeeksi edessä.

Otettiin Kirasta ja Usvasta vielä kuva, kun isojen pentujen kehä oli päättynyt.
Usva juoksi hienosti ja oli reipas nuori tyttö.

Olin kyllä todella tyytyväinen Kiraan sillä pientä pähinää ja muutamaa haukahdusta lukuun ottamatta neiti käyttäytyi hyvin. Seisoskelu ei ole Kiran lempi juttuja ja juuri tälläiset ovat loistavaa harjoitusta siihen!

Nähtiin myös Gronttuja ja yhden laku/mali mixin. Mun oli tietenkin pakko päästä höpöttelemään ja silittelemään lakumalia :) Oli niin upean ja ylvään näköinen ja todella kivan luonteinen!

Sitten oli meidän vuoro ja heti, kun olin astunut toisen koirakon kanssa kehään niin tajusin, että Kiraa ei kiinnostanut muu kuin päästä Diwan luo joten huikkasin Vilmalle asiasta.:) Kira käyttäytyi kyllä hyvin, mutta jännitti todella paljon. Onneksi nyt tulee mätsäreitä, josko tyttö siinä reipastuisi.

Vilma otti kuvia meidän lönköttelystä.

Sininen nauha saatiin ja sitten odoteltiin Diwan ja Vilman vuoroa.
Diwa juoksikin kehässä, kuin vanha tekijä! Eniten yllättynyt asiasta taisi olla Vilma itse.

Vilma ja Diwakin saapuivat sinisen nauhan kanssa kehästä ja taas odoteltiin.

Odottelujen jälkeen mentiinkin viimeisen kerran juoksentelemaan kehään ja siinä Kira koitti sitten Diwaa päivystää, mutta ihan kivasti meni silti :) 

Diwan ensimmäinen ruusuke :)

Vilma ja Diwa pääsivät kolmossijalle ja me Kiran kanssa saatiin paljon kokemusta! 

Olin kyllä todella ylpeä meidän molemmista tytöistä!!! 

Vaikka oli super paljon odottelua ja kehät kestivät kauan niin jotenkin aika tuntui silti menevän kivan nopeasti. Johtui varmaan hyvästä seurasta, sillä puhuttavaa riitti kuitenkin koko ajan.

Onneksi meidän rupinokka on alkanut paranemaan jo kivasti ja karvat alkaneet kasvamaan niskaan takaisin. (Kira piilotti lihaluuta ja sai kunnolla nokkansa auki. Panta oli katkonut niskasta ja sivuilta karvat, jonka huomasin vasta kuin vahinko oli kunnolla tapahtunut) Jos oltaisiin sitten oikeisiin näyttelyihin mennessä jo ihan nätin näköisiäkin :D

Mätsärit oli järjestetty kurasta huolimatta ihan kivasti ja tuomari oli todella mukava.
Tästä tämä mätsäriputki alkoi ja lisää on tulossa :)

Hyvää pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä meidän laumalta :)

TakaTalvi

Lunta oli jo herätessä ihan riittävästi pihassa ja lisää tulee kuulemma tasaisesti koko päivän.

Auringosta ei ole tietoakaan.

Aamulenkki ja tottikset tehtiinkin super innokkaan koiran kanssa. Nimittäin Kira rakastaa lunta.

Tästä syystä olikin hienoa, että päästiin siskoni ja Diwan mukana juoksuttamaan koiria :)

Teinit saivatkin koko reissun ajan juoksu sekareita ja paini hepuleita :)

Aika nopeasti unohtui oma masennus takatalvesta. Jos joku väittää, että koira ei tuo iloa elämään, niin en muista koska olisin nauranut niin paljon, kuin katsellessa näiden kahden tohelon menoa! On ne vaan... :D

nenä osoittaa vasemmalle ja korva oikealle :D

Pusuja

Kira ja Diwa

Nyt kun taas näki kuinka paljon koirat nauttivat lumesta niin mietinkin pitäisikö vain itse koittaa asennoitua tähän takatalveen hiukan positiivisemmin... Meneehän taas melkein vuosi ennen kuin sitä lunta tämän jälkeen näkyy :)

Meidän treeniviikko

Yksi treenailuun liittyvä postaus vielä ja sitten saa jäädä hetkeksi.

Jos sua ei kiinnosta yhtään treeni postaukset niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt! :D Tässä on vähän tylsän luonteisesti luoteltuna meidän yhden viikon treenailut ja mitä ollaan reenattu :)

Elikkä...

15.3 tiistaina

Minä ja Kira + Vilma ja Diwa

Alotettiin paikkamakuulla.

Tässä on vielä hiomista toisen koiran ollessa vieressä. Oli loisto idea ottaa tämä heti alkuun!

Näin täytyy jatkossakin tehdä.

Muistin seuraamisessa palkkailla liikkeessäkin, joten en mäkään ihan toivoton ole, vaikka sisäistäminen onkin hidasta ;)

 Seuraaminen meni kivasti ja joku lenkkeilijä siellä omien koiriensa kanssa menikin meidän nokan edestä, niin Kira pysyi kivasti treenissä mukana. Esteen yli hyppy ja eteentulo, menivät oppikirjan mukaan, joten en voisi enää tyytyväisempi olla. Kaikin puolin jäi loistava fiilis ja töitä on, mutta niitä myös tehdään :) Pikku hiljaa kohti tavoitetta. Uskoa ja motivaatiota löytyy!

Kaikinpuolin hyvänmielen treeni! :)

Treenien jälkeiset juoksentelut

Päivällä Hilma tuli meille hoitoon muuton ajaksi. Illalla päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja treenata Kiran kanssa. Hilma tsippaili ympärillä, touhuili ja hääräili. Täytyy käyttää kaikki mahdollisuudet, kun niitä vastaan tulee ;)

16.3 keskiviikko

Aamu alkoi lenkillä, kun saatettiin vanhempi tytär kouluun. Erika käy koulua keskustassa, joten jäätiin tekemään aamuruuhkaan tottiksia. Meni pyöriä, lapsia, aikuisia ja autoja. Olin johdonmukainen ja treeni kulkikin hyvin. Kira oli aktiivinen. Tehtiin seuraamista, käännöksiä, paikka makuuta ja muutama kauko.

Paikka makuu... no kyllä se hiljalleen kun töitä tekee, niin palautuu yhtä vahvaksi, kuin joskus on ollut. Kaukokäskyissä on Kira jo skarpannut, eikä tarvi toistaa maasta istumaan nousussa käskyä. Eteentulot sujuu hyvn ja tarviikin joku päivä ottaa kapula mukaan treenatessa.

Aamupäivällä juoksenneltiin saksalaisten kanssa ja ennen vapaaksi pääsyä treenattiin paikkamakuuta.

17.3.torstai

Sovittiin Liisan kanssa, että tehdään pikku tottistelutreenit stadionin vieressä. Aluksi puhuttiin muistakin paikoista treenailla, kun tota loskaa on nyt kaikki paikat täynnä.

En tiedä miten onnistuin unohtamaan paikan ja ajattelin että mennään meen viereiseen puistoon. Siellä mä sitten palloilin hyvissä ajoin (puhelin keittiön pöydällä).

Tovin eli puoli tuntia kikkailtua puistossa ja muutaman hypyn jälkeen totesin parhaaksi hakea puhelimeni. No siinä sitten tajusin olevani väärässä paikassa! Tänään ei taas oikein A ja B kohdannut :D

Juoksu jalkaa stadionille ja Liisa oli jo sattuneesta syystä ehtinyt Ricon treenata. Kiralle oli selkeästi vaikeaa, kun oli erilaista häiriötä taustalla. Ihan kivasti loppu viimeksi meni ja uskon vahvasti, että tästä on suunta vain eteenpäin! Liisakin huomasi, että Kirassa on tapahtunut muutosta.
Itse onnistuin pitämään treenin lyhyenä ja tällä kertaa muistin olla vaatimatta liikaa. Vieläkin huomaan paineistumista omalta osaltanikin, mutta ei läheskään niin pahasti kuin puoli vuotta sitten.

Loppu päivä meni lepäillessä nimittäin flussa iski lujaa nuppiin aamunreenailujen jälkeen.

18.3 perjantai

Aamu alkoi lenkillä ja "keskusta tottiksilla". Edelleen itsellä on olo kuin jyrän alle jääneellä! Ajattelin ottaa ihan muutaman maassa makuun ja istumisen... Mikä sujuikin ihan hyvin kunnes Kiran istuessa, joku tuntematon nainen hyökkäsi silittelemään ja lässyttämään Kiralle. No kerta se ensimmäinenkin ja toivottavasti viimeinen. Yleensä ihmiset antaa kyllä olla ihan rauhassa tai korkeintaan kysyvät jotain tai saako tulla silittämään. Mutta ei tämä täti. Siinä hän sitten lässytti "hyvä poika" ja "tuleeko susta poliisikoira". Ihmiset... Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa :D

19.3 lauantai

Tänään treenailtiin täysin uutta juttua! Eli pyörän vierellä kävelyä ja pieni matka ravattiinkin. Kira tajusi kyllä nopeasti jutun juonen. Itsellä tässä lähinnä on opettelemista, vaikka paljon oon elämässäni pyöräillyt ja aina kun mahdollista pyörä onkin mun kulkuvälineeni. Hiljakseltaan opetellaan niin saadaan yksi lisä meidän tekemiseen.

Meidän perheen isäntä myös väsäsi tänään meille hyppyesteen joten ALOn hyppyä päästiin harjoittelemaan ekaa kertaa "asianmukaisella" esteellä.

Illalla käytiin kaikki ALOn osa-alueet läpi. Halusin hiukan kartoittaa itselleni, että missä mennään. Treenasin siis tutussa ympäristössä ilman suuria häiriöitä, joten tämä antaa sinällään erilaisen kuvan itselle, kuin häiriö treenit jotka kaikesta huolimatta ovat alkaneet menemään nekin parempaan suuntaan.
Eli maassa makuu, sujuu hyvin. Seuraaminen ja vauhdin vaihdot sujuvat hyvin. Kaukokäskyt sujuivat hyvin. Hyppy sujui hyvin. Kapulan pito sujui hyvin ja liikkeestä maahan meno vaatii apuja, koska Kira on maahan menosta vieläkin epävarma, Kaikessa on vielä töitä ja harjoittelua,
Maassa makuuta tarvitsee vahvistella, että saadaan se yhtä vahvaksi mitä joskus on ollut. Seuraamisessa jatketaan tätä hyväksi havaittua linjaa. Kapulanpitoa vahvistellaan ihan vain, koska haluan. Hyppyä harjoitellaan vielä paljon, että siitä tulisi "täydellinen" tai lähinnä eteentuloa hypyssä. Liikkeestä jääviin ei auta muu kuin treeni ja palkkailut. Kaukoja vahvistellaan ja jatketaan samoilla linjoilla.

20.3 sunnuntai

Pyhitetty lepopäivä, vaan ei meille.
Tänään ei tehty perus tottiksia.
Sen sijaan harjoiteltiin hiukan mätsäreitä varten. Tai no oikeastaan tytöt harjoittelivat ja minä ohjeistin :) Kyllä noi tytöt on hyvin ymmärtäneet palkkauksen ja miten ohjeistaa koiraa.

(kuvat alkuvuodesta)

Illalla treenattiin ekaa kertaa oikein ajatuksella noutoa. Kira sisäisti yllättävän nopeasti idean ja yhtäkään kertaa ei jättänyt noutamatta. Treenattiin kahdella patukalla jotka sitten vuoroperää lentelivät edes takaisin. Tästä jäi kyllä hyvä fiilis ja katsotaan josko ottaisin oikein asiaksi alkaa tätäkin harjoittelemaan :)

21.3 maanantai

Tänään on meidän lepopäivä tai no ainakin treenitön päivä ;)

Kun elämä puuttuu peliin

Koiran kanssa olis kauheen kiva touhuilla 24/7

mutta elämällä on usein tapana puuttua peliin.

Joskus vaan on sellaisia päiviä ja vähän kausiakin, että juokset tukka putkella aikaa vastaan.

Kun tulet kotiin ja olet valmistellut asiat mielestäsi viimeisen päälle. Teit eilen jo tämän päivän ruuan, kämpän pitäisi olla siisti ja kaupassakin on käyty. Illalla olisi treenit ja muuten on kalenteri tyhjä.

Saapuessasi kotiin niin vuorossa onkin kasa vanhemman tyttären läksyjä joiden auttamisessa/tarkastamisessa meneekin juuri tänään enemmän aikaa. Nuorempi tytär tuo viime hetken synttäri kutsun. Jompi kumpi tai molemmat ovat tulleet kipeäksi ja tiedät itse olevasi seuraava. Kira linkuttaa ja/tai kissat oksentaa... Isännän piti olla kotona , mutta joutuukin ylimääräiseksi päiväksi töihin. Tälläistä on elämä. Olen aika hyvä aikatauluttamaan ja organisoimaan elämän, mutta joskus se vaan tekee tepposet. 

Meillä on isäntä reissuhommissa lähes ympäri vuoden joten pyöritän 4 päivää seitsemästä tätä rallia yksin. Olen siihen tottunut ja vaikka itse sanonkin niin pärjään tässä hommassa melko hyvin.

Kaiken tämän keskellä olisi kova halu treenata... ilman treenaamista ei kyllä etene vaikka kuinka tahtoisi.

Tärkeysjärjestys kuitenkin on lapset (perhe), eläimet, koti ja kaikki velvollisuudet joten treenaaminen valitettavasti ei korista ykkös prioriteettinä. 

Täytyisi ehkä olla itselleen hieman armollisempi, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Kun motivaatio on kohdallaan niin sitä aikaa tulee kyllä revittyä vartin sieltä ja toisen täältä vaikka välillä ei oikein itsekkään ymmärrä miten onnistuu. Kesällä en unohda ikinä kun saavuin yövuorosta kotiin klo 7.20 ja ennen nukkumaan menoa lähdin Kiran kanssa lenkille ja lähes aina jäätiin johonkin viimeistään omaan pihaan tekemään tottikset (HULLU). Jälkeenpäin en kyllä ylipäätään ymmärrä miten sain koko kevään, kesän ja syksyn kulkemaan eteenpäin nimittäin niin kaaottiselta se näin jälkikäteen tuntuu.

Nyt olen ottanut tämän alkuvuoden huomattavasti rennommin itseäni ja motivaatiota keräillen. Lasten ja Kiran kanssa aikaa viettäen. Nyt aletaan satalasissa painamaan eteenpäin, jo riittää löysäilyt. Energiat ja motivaatiot alkavat olla kohdillaan. Treenivihot on taas kaivettu esiin ja suuntaa on oikein todenteolla suunniteltu. Häiriö treenejä tarvitsisi alkaa enemmän sopimaan ja järkkäilemään. TOKO kentät täältä tullaan (joskus :D ). Toivotaan, että elämäkin olisi myötämielinen edes suurimmaksi osaksi :)