KoiraPostia

Lehtiä, lehtiä ja LEHTIÄ

BELGIANPAIMENKOIRAT

Kiran mukana tuli myös "vuoden belgilehdet" ja niitä on nyt tullutkin neljä ja niitä on oikein välillä odoteltukkin. Ensimmäiset lehdet olivat todella positiivinen yllätys. Paljon ja monipuolista sisältöä! Saisi tulla useampikin kappale vuodessa ;)

Ainut harmillinen puoli oli että kansia lukuun ottamatta kaikki oli mustavalkoista. Malleina ja kuvissa esiintyvät karvakaverit eivät pääse oikeuksiinsa, mutta sisältö oli kivaa ja mielenkiintoista luettavaa. Paljon kaikkea ja monesta eri harrastuksesta sekä aiheesta. Mahtavaa!

Ilmeisesti menneinä vuosina on ollut jonkunlaista "ongelmaa" itse yhdistyksessä ja rehellisesti sanottuna asia sinällään ei olisi minua niinkään kiinnostanut sen enempää, koska ongelmia ollaan alettu ratkomaan. Mutta sen sijaan FBssa olevassa ryhmässä Belgianpaimenkoirat lehti niin asian käsittely on ollut jatkuvasti esillä ja fiilis on näin uutena tulokkaana ollut varsin negatiivinen. Selkeästi halutaan syypäitä ja kaikki eivät ole tyytyväisiä. Kuitenkin asiasta on ilmeisesti jo tovi aikaa ja jatkuva hirttoköyden parsiminen alkaa hieman tympäännyttämään! Varsinkin kun asia toistuu lehdestä toiseen. Tämän kertaisessa lehdessä oikeinkin reippaasti ja annettiin hieman palautetta aikuisten ihmisten asiattomasta kanssa käymisestä asian tiimoilta somessa. HUOH! Tuli sellainen olo että EI TAAS. Menee hyviä sivuja hukkaan, koska ihmiset raapivat ja rääpivät päätään sen sijaan että asioita vietäisiin (kaikki veisivät) hyvässä hengessä eteenpäin! No toivotaan että tässä aiheessa päästäisiin jo eteenpäin. Ymmärrän kyllä näitä suivaantuneitakin ihmisiä, mutta eiköhän nyt riittäisi jo? 

Pienen avautumisen jälkeen taidan kuitenkin jatkaa belgilehden lukijana ja toivoa että sivut täyttyisivät tästä lähin belgeistä.

Katsotaan sitten taas ensi vuonna miltä touhut näyttävät :)

KOIRAMME

Kun liityin kennelliiton jäseneksi niin alkoi postilaatikkoon tupsahtelemaan myös Koiramme lehti.

Mulle on tullut vasta muutama lehti, mutta tietenkin  aiheita on sinne varmasti tyrkyllä tuhansia, joten taitaa olla vähän arpa onnea onko siellä jotain itselle super kiinnostavaa...

Tämän kertaisessa lehdessä oli kasattu nippuun viime vuotinen tutkimus "Hyvää elämää koiran kanssa" ja ajattelinkin kertoa omia mielipiteitä tutkimuksessa esilleotetuista asioista. Ja ehkä enemmänkin miten mä koen ja miten koira on mulle vaikuttanut alla oleviin asioihin.

1. Oma terveys

Olen rehellisesti sitä mieltä, että olen varmasti terveempi nyt saati jos Kira ei asuisi meillä. En todellakaan liikkuisi säännöllisesti joka päivä ja säällä kuin säällä ulkona ilman mun omaa PT:tä

2.  Mieliala

Mulla ainakin mielialaan positiivisesti vaikuttaa juurikin tuo yllämainittu, sekä iloisuus kun tulee kotiin ja näkee maailman innokkaimman rakkauspakkauksen. Samoin kun jos olen ressaantunut taikka surullinen niin tän kaverin läsnäolo helpottaa niihinkin asioihin.

3. Yksinäisyys

Tykkään olla yksin vaikka erittäin harvoin olenkin, mutta se että sulla on joku vierellä kulkemassa tai iltaisin jos isäntä on reissussa ja lapset nukkuu niin joku vierellä katsomassa televisiota... Onhan se ihan superia. 

4. Sosiaalisuus

Kyllä! Minusta on tullut sosiaalisempi ihminen kun meille on tullut Kira. Yleensä olen sen tyylinen ihminen etten jaksa sosiaalista liipa laapaa mutta kun yhdistävänä tekijänä on koira niin liipa laapasta tuleekin super kiinnostava asia! Näin se vaan menee... näköjään. :) Välillä tulee myös tunne että Kiralla on enemmän ystäviä kuin minulla :D

5. Hoivavietti

Oltiin jollain pentutreffeillä sillon kun Kira oli pieni ja joku siellä sanoi (en nyt sana tarkasti muista) että naiset ottaa koiran pentuja koska meillä on niin kova hoivavietti että meillä tarvii olla joku jolle lässyttää. Ai elämä mua ärsytti :D Mulla on näitä lapsia ja pentuja itsellä ja lähipiirissä enkä koe itseäni mitenkään kauhean kovaksi lässyttäjäksi :D Sitä paitsi olen kyllä todella radikaalisti sitä mieltä että sekä lasten että koirien kasvatus vaatii muutakin kuin halailua ja lässytystä. 

Mutta voi siinä jotain perääkin olla nimittäin kun lapset olivat jo isompia niin otin kaksi kissan pentua ja kun karvapallot olivat aikuistuneet niin saapui Kira joten voipi olla että mulla onkin jonkun näköinen tarve kerätä jonkun sotkuja lattioilta ;) Kuka tietää... 

6. Nauraminen

Kyllä Kiran myötä nauraminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja jokainen jolla on belgin pentu ymmärtää kyllä selittämättä syyn. Nauraessa toistuu mm sanat hölmö, pöllö, uuvatti jne. Myös itselleen nauramisen opettelu on saanut aivan uudet mittapuitteet.

7. Elämänlaatu

Elämänlaatu on aivan todella paljon parantunut. Kiran oltua meillä pari vkoa muistan miettineeni miten olen osannut elää näin kauan ennen omaa koiraa. Elämänlaadun parantumiseen vaikuttaa suuresti mm. kaikki edellä mainitut seikat.

8. Itsetunto

Joo no tää on sellanen asia... Ikinä en ole esim esiintymistä hirveästi jännittänyt mutta jo treenaaminen siten että edes joku tuttu on läsnä sai mut hyytymään. Itsetuntoa oon tässä vuoden aikana kasvatellut pikku hiljaa... Varsinkin itsevarmuutta. Kun on monta ihmistä ympärillä jotka osaavat paremmin niin varmuus omasta osaamisesta on itsellä ollut nolla. Vaikka tiedänkin etten menetetty tapaus ole niin itsevarmuuden kasvuun on tehty töitä ja samalla see itsetunto on sieltä lähtenyt kasvamaan pikku hiljaa... Matkaa on vielä mutta ajan kanssa eteenpäin.

9. Rasitus

Tämä oli esillä siten että omistaja tuntisi koiransa jonkun asteisena rasitteena... Olin "järkyttynyt" (hieman dramatiikkaa kehiin). Rehellisesti käsi sydämellä mä en olen kokenut koskaan että Kira olisi mulle rasite... joten mulla ei tästä sen enempää löydy edes sanottavaa kun en tiedä mistä "puhutaan"

10. Elämän rajoittaminen

Itse kun otin koiran niin tiesin täysin mihin soppaan lusikkani työnnän. Joten meillä Kira ei ole rajoittanut elämää millään tavalla. Ikinä en ole joutunut perumaan tai kieltäytymään mistään kivasta koska elämäni tärkeysjärjestys löytyy kotoa. Jos haluan viikonloppu reissulle niin mietin reissun sellaiseksi että voin ottaa myös Kiran meidän mukaan ei siksi että on pakko vaan siksi että haluan. Meidän elämän tyyliin vain sopii koira joten ei se onnistu sitä rajoittamaankaan. Tarpeen tullen Kiralle olisi kyllä muutama "ottaja" ja ehkä sekin päivä vielä tulee kun lähetään koirattomalle reissulle mutta ei Kira silloinkaan ole rasite jos meillä on kerran ympärillä ihmisiä jotka oikeasti haluavat ottaa Kiran luokseen. Myöskään rahallisena rasitteena en Kiraa koe vaikka tietenkin raha lentää ikkunasta hieman nopeempaa kun on yksi suu lisää ruokittavana, mutta myöskin tämän asian tiedostin kun karvapallon meille hain. 

Tälläisiä posteja mulle välillä tulee ja tälläisiä ajatuksia ne tällä kertaa herättivät :)