Laumassa

Muutamalle olen avautunut tästä mun koira-kuume-haaveilusta ja muutama on ilmoittanutkin mulle, että sulla on jo koira.

I know...

Mä oon vähän sellanen, että mä en niinkään ajattele siinä kohtaa, kun puhutaan näistä eläimistä haluavani pennun. Totta kai, kun kissat ja Kira tuli meille, niin ne olivat niin äärettömän suloisia ja ihania ja sydämen sulattajia. Itse jotenkin nautin siitä, kun eläimet ovat jo isompia... Joten mulla ei varsinaisesti ole pentukuume, vaan koirakuume :) Rakastan kyllä niitä höttö söpistys pentuja, mutta mä tykkään aikuisista eläimistä (onkohan toi rumasti sanottu?)

Kun haaveilen koirasta, niin haaveilen, että mulla olisi kaksi aikuista koiraa, jonka kanssa mennä ja touhuta. Siltikin haluan koiran pentuna, koska haluan alusta asti alkaa rakentaa suhdetta koiraan.

Mulla on lauma. Mun laumassa on ihmisiä, kissoja ja koira. Rakastan elää laumassa. Meillä on hyvä...ei... paras lauma.

Lauman lapset tuovat kivan ja välillä "kivan" lisän elämään. Ovat tietenkin äidin aarteita. Lauman kissaeläimet tuovat rakkautta ja ison lisän laumaan vaikka ovatkin pienimpiä (me muut toimitamme palvelijoiden virkaa). Lauman koira tuo kaiken mitä edellisissä teksteissäni olen kertonut, mutta lähinnä varmaan vauhtia ja varrallisia tilanteita. Lauman ainoa mies tuo koko hullun myllylle tukevan tukijalan, vaikka välillä tuntuukin, että lähinnä koittaa vain kestää tätä sirkusta. Onhan meitä kokonainen lauma narttuja. :D Minä sitten taas koitan luovia ja pitää paletin toiminnassa. 

Vielä toistaiseksi lauman isäntä on ollut ihan sinut tämän kotona pyörivän sirkuksen keskellä. Tästä lauman kasvamisestakin olen neuvotellut (nätisti hymyillen ja lirkutellen), kun koen että ajan oikeaksi olen tähänkin saanut myönnytyksen. 

Syy miksi meille tuli saman tien 2 kissaa on se, että halusin kissoilla olevan toisistaan seuraa. Ihminen ei voi ikinä vastata toista lajitoveria. Tässä on myös yksi monista syistä miksi toinen koirakin tuleekin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi

Minun laumani ~ on minun perheeni